Kohti yhdenvertaisuutta – parisuhdelaki 10 vuotta

Kirjoitettu Paavon blogi

Työt jatkuvat tällä viikolla ja tänä keväänä niitä todella riittää. Seuraavat kolme viikkoa menee väännössä siitä, mikä on talouden sopeuttamisen tarve ja miten se tehdään. Ollaan siis politiikan ytimessä.

Tänään haluan muistuttaa eräästä tärkeästä asiasta. Nimittäin siitä, että laki rekisteröidystä parisuhteesta astui voimaan kymmenen vuotta sitten 1.3.2002. Matka kohti yhdenvertaisempaa Suomea on ollut kärsivällisyyttä vaativa.

Huomenna virkansa jättävä presidentti Tarja Halonen asetti jo vuonna 1991 perhetoimikunnan selvittämään lainsäädännössä omaksuttuja perhekäsityksiä ja tarvetta niiden yhtenäistämiseen. Toimikunta ehdotti, että käynnistettäisiin lainvalmistelu, joka tähtäisi siihen, että samaa sukupuolta olevat parit voisivat halutessaan rekisteröidä parisuhteensa. Ahon hallitus ei kuitenkaan ryhtynyt asiassa mihinkään toimiin. 

Vasemmistoliiton silloisella kansanedustajalla Outi Ojalalla on iso rooli taistelussa tasavertaisuuden puolesta. Outi jätti vuonna 1993 lakialoitteen kahden samaa sukupuolta olevan rekisteröidystä parisuhteesta. Allekirjoittajia oli yhteensä yksitoista, Vasemmistoliiton, SDP:n, vihreiden ja RKP:n edustakuntaryhmistä. Aloitteesta käytiin kiihkeä keskustelu, mutta se ei valitettavasti johtanut mihinkään. 

Kolme vuotta myöhemmin valmisteltiin lakialoite samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamisesta, mutta eduskunta hylkäsi sen jälleen. 

Työhön päästiin kiinni, kun Lipposen toinen hallitus antoi vuonna 2000 eduskunnalle lakiesityksen samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamisesta. Esityksestä puuttuivat adoptio-oikeus sekä oikeus yhteiseen nimeen. 

Päätös lakiesityksen hyväksymisestä syntyi valiokunnassa yhden äänen enemmistöllä. Lain nimeksi tuli laki rekisteröidystä parisuhteesta.

Vasemmistoliitto oli hyväksymässä esitystä ja Annika Lapintie esitti vastalauseessaan lain nimeksi lakia virallistetusta parisuhteesta sekä vaati, että lakiin sisällytettäisiin oikeus perheen sisäiseen adoptioon ja yhteiseen sukunimeen. Eduskunta hyväksyi lain 28.9.2001, ja se astui voimaan seuraana vuonna 1. maaliskuuta. 

Lain asettamiseen liittyy tragikoomisia vivahteita. Valtionsääntöoikeuden asiantuntija puhui lausunnossaan lakivaliokunnalle samaa sukupuolta olevan parin ”elämäntavasta”. Asiantuntijan tarkoitus oli hyvä, mutta se kuvasti ajan asenteita, sillä eihän ole olemassa mitään tiettyä ”homoelämäntapaa”, vaan elämää homona tai lesbona. 

Vasemmistoliiton, vihreiden ja sosialidemokraattien kansanedustajat sekä eräät RKP:n, kokoomuksen ja keskustan kansanedustajat olivat aktiivisimpia aikaisempien lakialoitteiden ja myöhemmän hallituksen esityksen puoltajia. Vastustajien kärjessä olivat kristillisen liiton kansanedustajat samoin kuin monet kokoomuksen ja keskustan kansanedustajat ja eräät demarit.

Lakia vastustettiin, koska sen pelättiin heikentävän avioliiton perustaa. Vastustajat väittivät sen merkitsevän luonnotonta, Raamatun opetuksen kanssa ristiriidassa olevan parisuhteen hyväksymistä. Eräiden kristillisten edustajien mielestä homoseksuaalisuuden syistä tiedetty tarpeeksi ja homoseksuaalisen suuntautumisen myötäsyntyisyydestä ei ole yksimielisyyttä.  Valitettavan yleisiä ja alkeellisia mielipiteitä ja käsityksiä yhä nykyäänkin. 

Parisuhdelain lähtöpiste on siis perhetoimikunnan mietinnössä ja vuodessa 1992. Outi Ojalan ensimmäinen aloite syntyi Vasemmistoliiton piirissä ja toinen aloite laajemmalla poliittisella yhteistyöllä. Mukana olisi myös Setan edustajia. Seta piti yhteyksiä puolueisiin, kansanedustajiin, oikeusministeriöön ja tiedotusvälineisiin edistääkseen hanketta. 

Seuraava askel kohti yhdenvertaisuutta on jätetty nyt helmikuussa lakialoitteena eduskunnalle, lakialoite sukupulineutraalista avioliitosta. Poikkeuksellisesti sen on allekirjoittanut valtaosa ministereistä.  Olen aloitteen kolmas allekirjoittaja. Tämä aloite pitää saada saliin käsittelyyn, jotta kansanedustajat pääsevät äänestämään siitä ja nähdään, saako se taakseen enemmistön.  Se on demokratiaa, toisin kuin aloitteen hautaaminen valiokuntaan.

Miksi parisuhdelaki ja uusi lakialoite tasa-arvoisesta avioliittolaista ovat tärkeitä? Demokratian takia. Tuntuu järjettömältä, että Suomen kaltaisessa tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä ei ole toteutunut.  Kysymys on paitsi ihmisoikeuksista, myös hyväksyvästä ilmapiiristä ja normaalin arjen kysymysten ratkaisemisesta.

Aloitteen on allekirjoittanut poikkeuksellisesti 11 ministeriä. Itse olen aloitteen kolmas allekirjoittaja. Esityksen pitää päästä saliin, jotta päästään äänestämään ja nähdään, onko asialla enemmistö. Se on demokratiaa, ei asian hautaaminen valiokuntaan.

Kommentteja (1)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *