Opetusministeri Henna Virkkunen kehui etukäteen, että uusi yliopistolaki on parasta mitä yliopistoille on tapahtunut niiden perustamisen jälkeen. Sivistysvaliokunnassa kuulemastamme noin sadasta asiantuntijasta kuitenkin vain muutama kannatti lakiesitystä. Kritiikki oli sitäkin painavampaa.
Vasemmisto teki oman vaihtoehtoisen esityksensä yliopistolaista. Siinä painottui tiedeyhteisön todellinen autonomia. Halusimme puolustaa maksutonta sivistysyliopistoa, vastustimme maksullista bisnesyliopistoa.
Lopulta äänestimme koko lakiuudistuksen hylkäämisen puolesta. Siihen oli kolme keskeistä syytä: uudella yliopistolailla avattiin ovi lukukausimaksujen keräämiselle, yliopistojen hallituksiin mahdollistettiin ulkopuolinen enemmistö ja työntekijöiden asemaa heikennettiin.
Uuden yliopistolain hylkäämisen puolesta äänesti Vasemmiston rinnalla vain yksi sosiaalidemokraatti. Kaikki muut eduskunnassa hyväksyivät lain.
*
Uusi yliopistolaki on ollut voimassa reilun vuoden ajan. Nyt on mahdollisuus arvioida lain vaikutuksia. Olen kiertänyt suurimmat yliopistot saadakseni oikean kuvan yliopistomaailman tunnelmista.
Maanantaina Jyväskylän yliopistossa opiskelijoita ja tutkijoita pyydettiin kuvailemaan yhdellä sanalla tunnelmaa uuden lain myötä. Vastaukset olivat hyvin samanlaisia kuin muuallakin Suomessa: epäluuloinen, rasittava, epätietoinen ja (suuri) puhallus.
Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton jäsenistönsä keskuudessa tekemässä tutkimuksessa vain joka kymmenes pitää yliopistouudistusta onnistuneena. Yli puolet vastaajista näkee uudistuksen onnistuneen huonosti tai melko huonosti. Ei niin fantastista kuin Henna Virkkunen ja Jyrki Katainen ovat hehkuttaneet.
Uuden yliopistolain myötä uusi julkisjohtamisen malli new public management on runtattu läpi yliopistoilla. Työn kontrollointi ja työsuoritusten mittaaminen ovat lisääntyneet. Jyväskylässä tutkija Helena Hirvonen tiivisti tunnelman karusti: ”julkaise tai kuole”.
*
Vasemmisto on jo pitkään puhunut, että työväenluokka ei ole kadonnut mihinkään suomalaisesta yhteiskunnasta. Se vain ei ole yhtä selvärajainen kuin aikaisemmin.
Perinteisten duunareiden rinnalla samanlaisessa alisteisessa ja epävarmassa asemassa on yhä suurempi joukko. Tämän päivän duunareita ovat muiden muassa hoito- ja hoiva-alalla työskentelevät, toimihenkilöt, pienyrittäjät tai vaikkapa apurahatutkijat.
Kuten Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi tiivisti: ”yliopisto on proletarisoitunut”.
Eduskuntavaalit ovat taistelua myös yliopistojen tulevaisuudesta. Siinä kamppailussa Vasemmisto on yliopistolaisten puolella.
Proletarisoituminen on tyyppillistä kapitalismin ja markkinataaouden tuotantosuhteiden tuotosta, mutta samalla tähän prolepuoleen on tullut uutta leimaa tuon prekaariuden myötä. Osansa on myös tuolla “kansan kapitalismilla”, mikä ilmenee parhaiten pörssi- ja osakekeinotteluna sekä muuna ns. rahastosijoitustoimintana.
Näyttää kaiken kaikkiaan siltä, että nykyinen proletarisoituminen tuottaa myös erittäin pirstoutunutta työväenluokkaa, jonka tunnistaminen luokaksi on jo sinällään vaikeaa.
Itsetietoisuus sijoittumisessa mihinkä tahansa näistä “luokkafraktioista” on myös hankalaa, joten keskinäinen solidaarisuus työtätekevän kansan osan sisällä on sekin heikentynyt. Tämä näkyy myös “pienporvarillisen” arvokonservatiivisuuden kasvuna myös ns. perinteisen työväestön sisällä. Eikä yliopistoväen proletarisoituminen taida näyttää juuri sen paremmalta tuon tiedostamisen kannalta ajatellen.
Persujen gallupkiito heijastaa osaltaan ilmeisesti tätä prosessia. Vasemmiston oma tietoisuus luokka-asemastaan on myös ilmeisesti käymässä lävitse samaa kuuria?
29.01.2011 klo 17:11
Pingback: Pari linkkii « Jyviva
Helou
Henna Virkkunenhan ei ole päivääkään yhdessäkään yliopistossa opiskellut. Ei älykkyys tutkintoa katso, välttämättä, mutta tällä tytöllä ei ole mitään käsitystä tieteen tekemisestä. Jos edes opiskelemisesta.
14.02.2011 klo 18:30
Henna Virkkunen on filosofian lisensiaatti (vaikkakaan ei ylioppilas). Hän valmistelee väitöskirjaa ministerien eroon johtaneista skandaaleista. Virkkunen on sekä opiskellut että toiminut tutkijana Jyväskylän yliopistossa. [Wikipedia]
Virkkunen on pitkään aikaan korkeimman akateemisen tutkinnon omaava opetusministeri Suomessa. Meillä on viime vuodet luotettu lähinnä sairaanhoitajiin ja opettajiin, toki monella on kuitenkin maisterintutkintokin ollut. Riitta Uosukaisesta on ministerikautensa (1991-94) jälkeen (1999) tullut kauppatieteen kunniatohtori, mutta tutkijakoulutusta ei hänelläkään ole. Edellinen lisensiaatti opetusministerinä oli Kalevi Kivistö (1982). Viimeisin professoritason tiedemies Suomen opetusministerinä on Lauri Posti (1975).
Eli eipä tästä koulutuksen puutteesta kannata Virkkusta haukkua, vaikka yliopistouudistuksesta mitä mieltä tahansa olisikin.
24.02.2011 klo 22:41