Pitkä polku Stansvikin suojeluun

Stansvikin metsä on lumoava paikka. Ihastuin siihen kohta 20 vuotta sitten, ja siitä lähtien olen puolustanut Stansvikin metsää.

Kun Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaa tehtiin 2000-luvun puolivälissä, olin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen. Fillaroin paikalle tekemään maastokäyntejä.

Löysin Kruunuvuoren huvilat. Lammen ympäristö oli aivan hämmästyttävä satumaa. Ihan kuin aika olisi pysähtynyt. Monet huviloista olivat vielä käyttökuntoisia, vaikka olivat olleet jo vuosikymmeniä tyhjillään.

Osayleiskaavassa merkittiin suojeltavaksi hyväkuntoisimmat huvilat ja selvitettäväksi huonompikuntoisempia. Yksikään ei ole säilynyt, ne ovat yksi kerrallaan poltettu, viimeisin toissakesänä.

Kävin kiertämässä vanhan hopeakaivoksen ympäristöä ja Gunillantien kohdalla Koirasaarentien varten kallioita. Kruunuvuoren ja Gunillan kallioiden kohdalla esitin rakentamisen rajaamista.

En saanut kummassakaan kannatusta, mutta myöhemmin korkein hallinto-oikeus kaatoi kaavan Kruunuvuoren kohdalta. Juuri niillä main, jossa esitin, ettei rakennettaisi.

Ja sitten tutustuin Stansvikin metsiin. En ole luonnontuntija, en osaa arvioida puiden ikää tai kasvillisuuden monimuotoisuutta. Osasin vain kaupunkilaissilmällä todeta, että metsä oli aivan ainutlaatuisen hienoa.

Esitin että Stansvikin metsä rajattaisiin osayleiskaavassa rakentamisen ulkopuolelle. Valitettavasti en saanut tällekään kannatusta.

***

Vuodet vierivät ja lopulta kymmenisen vuotta myöhemmin Stansvikin asemakaava tuli käsittelyyn. Vasemmistoliitto esitti, että asia palautettaisiin uudelleen valmisteluun.

Mai Kivelän tekemään palautusesitykseen vasemmistoliitto sai vain muutaman hajaäänen muilta tuekseen. Stansvikin asemakaava hyväksyttiin suurella äänten enemmistöllä kaikkien muiden isojen ryhmien kannattaessa kaavaa.

Kaavasta valitettiin. Hallinto-oikeus kumosikin kaavan, mikä ilahdutti minua suuresti, mutta ilo oli ennenaikainen. Korkein hallinto-oikeus käänsi päätöksen päälaelleen. Stansvikin kaava on nyt lainvoimainen.

***

Se, mitä tässä välissä tapahtui, oli se, että Kruunuvuorenrantaan alkoi muuttaa ensimmäisiä asukkaita. Upea metsä, joka oli suurelle osalle laajasalolaisistakin tuntematon, alkoi saada yhä enemmän uusia vierailijoita.

Alusta asti Stansvikin metsää puolustanut kyläyhdistys alkoi saada rinnalleen yhä enemmän tukijoita. Tässä välissä minustakin oli tullut nimby, noin 15 vuotta sen jälkeen, kun olin alkanut metsää puolustaa. Stansvik on Kruunuvuoren lisäksi tärkein lähiluonto minulle.

Pohdin keinoja, joilla voisimme vielä pelastaa metsän. Kun asemakaava oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa vahvistettu, jäi jäljelle vain poliittinen reitti. Päätin tehdä valtuustoaloitteen, että Stansvikin alueen asemakaava uudelleen arvioidaan.

En muista, että tällaista tuoreen ja lainvoimaisen kaavan uudelleen arviointia olisi koskaan tehty, mutta oikein muita polkuja ei enää ollut.

Onneksi aktiiviset asukkaat ja aktivistit olivat nousseet entistä voimakkaampaan vastarintaan. Vasemmistoliitto oli ollut varsin yksin puolustaessaan Stansvikia lähes 15 vuotta, mutta nyt saimme myös vihreät rinnallemme ja enenevässä määrin myös muiden puolueiden valtuutettuja.

Kaupunkistrategiassa saimme yhdessä vihreiden kanssa läpi vaatimuksen kaavan uudelleenarvioinnista. Tämä on täysin ennennäkemätöntä, ja valtava voitto meille, jotka olemme puolustaneet Stansvikia.

***

Nyt asukkaiden ja aktivistien käymä kamppailu tukee sitä, että kaavan uudelleenarvioinnissa Stansvikin metsä säilytetään.

Mutta hetkeäkään emme saa hengähtää ennen kuin uusi kaava on tehty ja rakentaminen metsän päältä on poistettu kaavasta.

Kamppailu Stansvikista on esimerkki siitä, miten lähiluonnon merkitys on kasvanut meille kaupunkilaisille. Kun aloitin valtuustossa 23 vuotta sitten, olimme vielä aika yksin metsiä puolustaessamme. Emme enää ole.