Meidän kaikkien on toimittava väkivallan torjumiseksi

Naisiin kohdistuvassa väkivallassa on kyse rakenteellisesta ilmiöstä, joka koskettaa rankasti yksilöitä. Väkivallan vastaisessa työssä tarvitaan toimijoita kaikilla tasoilla, niin järjestöjä, viranomaisia, päättäjiä kuin yksittäisiä ihmisiä.

Arvioiden mukaan joka kolmas nainen kokee väkivaltaa jossain vaiheessa elämänsä aikana. Yhteensä se tekee miljardi naista koko maailmassa. Väkivalta koskettaa paitsi uhreja, myös heidän läheisiään: lapsia, sisaruksia, vanhempia. Koko yhteiskuntaa ja kaikkia yhteiskuntia.

Suomessa valtio on puuttunut naisiin kohdistuvaan väkivaltaan paitsi tukemalla sukupuolten välistä tasa-arvoa myös erillisin toimin. Erityinen, nimenomaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan keskittyvä toimenpideohjelma tehtiin Suomessa vuonna 2010.

Ohjelma keskittyy haavoittuvassa asemassa olevien naisten kokemaan väkivaltaan, seksuaaliseen väkivaltaan ja väkivallan uusiutumisen ehkäisemiseen. Valtaosa laajan ohjelman noin kuudestakymmenestä toimenpiteestä on jo toteutettu tai niiden valmistelu on käynnistetty.

Yksi uusi avaus ohjelman puitteissa on nuorille suunnattu nettikampanja ”Mun kroppa. Mä päätän”. Tämä seksuaalisen väkivallan vastainen kampanja korostaa, että nuorella on oikeus määritellä itse rajat sen suhteen mikä on hyväksyttävää ja mikä ei ole.

Lähes kaikkien poliisin tietoon tulleiden raiskausten uhrit ovat nuoria naisia. Myös seksuaalisen hyväksikäytön uhreistakin tyttöjä on selvä enemmistö.

Polttava kysymys on edelleen se, millä keinoin miehet saadaan motivoitua mukaan väkivallan ehkäisyyn ja vähentämiseen. Miesten roolin ja merkityksen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisessä tulisi olla nykyistä suurempi. Miehet on saatava mukaan ottamaan kantaa ja toimimaan väkivaltaa vastaan, sanomaan että me emme hyväksy väkivaltaa.

Läheisen tekemä väkivalta on erityisen haavoittavaa ja siitä puhuminenkin herättää vahvoja tunteita. Tämä voi johtaa siihen, että ongelma mieluummin torjutaan tai selitetään johtuvaksi uhrin ominaisuuksista tai toiminnasta. Vastuuta lähisuhteessa tapahtuneista väkivallan teoista ei kuitenkaan koskaan saa siirtää uhrille vaan väkivalta on tuomittava selkeästi rikoksena.

On tärkeää ymmärtää että suurin osa miehistä ei käytä väkivaltaa naisia tai toisiaan kohtaan. Tarvitsemme miehiä ja naisia liittolaisina ja kumppaneina väkivallan torjumiseksi. Väkivalta on aina väärin ja tuomittavaa, tapahtui se sitten missä vaan: kotona, kadulla tai työpaikalla.

Kaikkien – niin miesten kuin naistenkin – on toimittava väkivallan torjumiseksi ja puututtava siihen.