Intohimon Stadion

Kirjoitettu Paavon blogi

Suurimpia yksittäisiä päätöksiä, joita olen ministerinä voinut tehdä, oli valtion mukaan saaminen Olympiastadionin perusparannukseen pelkän peruskorjauksen sijasta. Tähän asti stadikkaa on korjattu pieninä paloina pakon edessä. Se on ollut kallista ja johtanut huonoihin ratkaisuihin.

Helsingin Olympiastadionin perusparannushanke nostaa suuria intohimoja. Ääripäistä toinen haluaa räjäyttää koko paikan ja rakentaa joko samalle paikalle tai kehäteiden varteen uuden, kun toinen haluaa museoida nykyisen, eikä mitään saisi muuttaa.

Stadikka valmistui 75 vuotta sitten olympialaisten ratsastuksen, jalkapallon ja yleisurheilun tarpeisiin. Stadion on rakennettu käyttöä varten, eikä sen museoiminen nykytilaan palvelisi ketään. On hyvä huomata, ettei se ole nykyisinkään ole alkuperäisessä asussaan – sitä on korjattu ja uudistettu kahdeksassa vaiheessa. Ulospäin näkyvin rakennelma lienee vuoden 2005 yleisurheilun MM-kisoja varten rakennettu itäkatsomon katos.

Jos mitään ei tehtäisi, olisi stadikalla käyttöikää jäljellä enää viisi, korkeintaan kymmenen vuotta. Mikäli Olympiastadionille ei tehdä merkittäviä muutostöitä, ei stadion tulevaisuudessa enää palvele jalkapalloa eikä yleisurheilua tai muita urheilulajeja. Pelkkä peruskorjaus ei palvele myöskään suuria yleisötapahtumia, sillä nykyaikana vaaditaan kunnolliset hätäpoistumistiet ja normit tiukentuvat jatkossa myös kansainvälisten urheilujärjestöjen vaatimuksesta.

Suomella ei ainakaan vielä ole varaa rakentaa ja ylläpitää useita isoja stadioneita eri käyttötarkoituksia varten, joten Helsingin Olympiastadion tulee jatkossakin olemaan myös kompromissi. Stadikalle pitää mahtua eri urheilulajien, sekä kulttuurin, joka nykyään isolta osin rahoittaa rakennuksen ylläpidon, kun suuret artistit vetävät paikan täyteen useita kertoja vuodessa.

Koska nykyaikaiset katsomorakenteet vähentävät istuinpaikkojen määrää, olisi katsomorakenteiden laaja purkaminen uuden juoksuradan profiilin alta johtanut stadionin näivettymiseen. Tässä tapauksessa ei mielestäni olisi ollut perusteltua uhrata kaikkea muuta toimintaa mahdollisesti kerran vuosikymmenessä pidettävien yleisurheilun arvokisojen takia.

Nyt näyttää siltä, että rakenteisiin ollaan löytämässä ratkaisu, jossa juoksuratojen tieltä jouduttaisiin poistamaan vain satoja – ei enää tuhansia – katsomopaikkoja. Samoin jo aiemmin on löydetty kaunis tapa ulottaa kate kaikkien katsomon osien päälle, jolloin sadesää ei pilaa tapahtumia yleisöltä.

Kate ei pilaa stadionin ulkonäköä, mutta parantaa sen käytettävyyttä. Samalla se kattaa myös nykyisen tulostaulun, joka vie ison tilan ihmisiltä ja jonka tilalle kannattaa miettiä toimivampi vaihtoehto. Näin myös katsojamäärän vähennystä saataisiin kohtuullistettua, täytyy muistaa, että stadion on ihmisiä varten, eikä 30 000 hengen stadion enää palvelisi tarkoitustaan.

Olen asettanut perusparannushankkeelle ohjausryhmän. Hankesuunnitelman työstäminen on parhaillaan käynnissä ja kun se on valmis, on odotettavissa myös valtion taholta lopullinen päätös määrärahoista. Varsinainen rakentaminen alkaa syksyllä 2015. Vuodesta 2018 meillä pitää olla käytössämme stadion, johon me kaikki voimme olla tyytyväisiä, olimme sitten Musen keikalla, Huuhkajien kotipelissä, arkkitehtien opintomatkalla tai yleisurheilun maaottelussa.

Kommentteja (0)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *