Bolivian vallankaappaus tuorein poliittinen käänne kuohuvassa Latinalaisessa Amerikassa

Kirjoitettu Paavon blogi

Latinalaisen Amerikan politiikkaa seurataan luvattoman huonosti Suomessa. Hetkellisesti maanosa nousi kaikkien huulille, kun Brasilian äärioikeistolainen presidentti Jair Bolsonaro heitti bensaa liekkeihin Amazonin viidakossa. Maanosassa kuitenkin kuohuu ja tapahtuu poliittisesti laajasti. Tätä muutosta pitäisi tuntea ja ymmärtää paremmin.

Venezuelassa on ollut poliittinen ja humanitäärinen kriisi jo pitkään. Hondurasin tilanne on todella hankala.

Brasiliassa taasen tällä viikolla vapautettiin vankilasta korruptiosta syytetty suosittu entinen vasemmistopresidentti.

Uusimpana tapauksena on Bolivia, jossa on toteutettu sotilaiden vallankaappaus. Ensimmäinen alkuperäiskansoja edustanut presidentti Evo Morales on ollut suosittu ja saanut aikaan parannuksia köyhimpien asemaan. Moralesin valtakauden aikana Bolivian talous on kasvanut, infrastruktuuriin on investoitu huomattavasti ja köyhyys, mukaan lukien äärimmäinen köyhyys, on laskenut huimasti. Köyhää kansaa puolustanut presidentti on ollut suosittu, mutta ei eliitin keskuudessa.

Morales valittiin neljännelle presidenttikaudelle epämääräisissä olosuhteissa lokakuussa. Morales johti koko ajan äänenlaskentaa, mutta ei ratkaisevalla kymmenellä prosentin marginaalilla, joka olisi taannut hänen valintansa ensimmäisellä kierroksella. Sitten äänenlaskenta keskeytettiin ja keskeytyksen jälkeen olikin riittävä marginaali.

Moralesia kohtaan on esitetty syytöksiä vaalivilpistä. Amerikan valtioiden järjestö on löytänyt epäjohdonmukaisuuksista vaalitulosten laskennassa. Center for Economic and Policy Research -ajatushautomon mukaan selkeää näyttöä vilpistä ei ole kuitenkaan toistaiseksi esitetty.

Tilanne johti joka tapauksessa vakavaan epäjärjestykseen, väkivaltaan ja ryöstelyyn, jonka seurauksena Morales menetti hallintansa maan tilanteesta. Sisäpoliittisen kuohunnan ja vilppisyytösten alla Morales suostuilopulta uusien presidenttivaalien järjestämiseen. Armeijan johdon vaatimuksesta Morales on nyt kuitenkin joutunut luopumaan vallasta ja paennut maasta. Tämä on vakava kolaus hauraalle demokratialle Boliviassa.

Tyytymättömyyden taustalla vaikutti myös Moralesin aikaisemmin toteuttama presidentin valtakauden pidentäminen. Kiistatta hyvin suosittu presidentti takertui valtaan. Kolmesti presidentiksi valittu, kahdesti lähes 2/3 enemmistöllä, ei halunnut luopua vallastaan. Bolivian perustuslain mukaan presidentti ei voi istua kahta kautta pidempään. Morales pyrki muuttamaan perustuslakia kansanäänestyksellä, mutta hävisi. Tämä rajoite kumottiin kuitenkin myöhemmin korkeimman oikeuden päätöksellä.

On mielenkiintoista seurata, miten länsimaat reagoivat Bolivian vallankaappaukseen. Morales kun on ollut aikaisemmin kiistatta kansan valitsema ja suosittu presidentti, mutta köyhiä puolustavalla linjallaan erityisesti kivi Yhdysvaltain kengässä. Ja Yhdysvallat tuntui edelleen pitävän Latinalaista Amerikkaa lähinnä omana kenkänään. Bolivialla on maailman suurimmat litinium-varannot, minkä takia se kiinnostaa kovasti myös kansainvälisiä suuryrityksiä.

Tilanne Boliviassa ei ole mustavalkoinen. Samalla kun on suhtauduttava kriittisesti Moralesin toimiin valtansa keskittämiseksi ja tutkittava epäilyt vaalivilpistä, ei voida hyväksyä armeijan toimesta toteutettua hallituksen syrjäyttämistä.

Sotilasvallankaappauksen sijaan tarvitaan rehellisten ja läpinäkyvien vaalien järjestämistä ja demokraattisten instituutioiden vahvistamista Boliviassa. Tämä voi kyllä olla vaikeaa tilanteessa, jossa maan edellinen presidentti on paennut maasta ja uusi presidentti on vain julistautunut tehtävään. Maanosassa on valitettavan pitkä historia sotilaallisista vallankaappauksista.

Bolivian tilanne nostaa esille sen syvän kuilun, joka Latinalaisessa Amerikassa on edelleen köyhän kansan ja eliitin välillä. Se on noussut myös viime aikoina esiin Chilessä, jossa on ollut laajoja mielenosoituksia, jotka käynnistyivät metrolippujen hintojen korotuksesta, mutta joiden takana on laaja tyytymättömyys maan elinolosuhteisiin.

Chilen hallitus vastasi mielenosoituksiin väkivallalla ja toi armeijan kaduille. Tämä palautti monelle mieleen ikävät muistot Chilen diktatuurin ajoista. Chilen presidentti Salvador Allende syrjäytettiin CIA:n tukemassa vallankaappauksessa vuonna 1973. Diktaattoriksi noussut kenraali Augusto Pinochet pysyi vallassa Chilessä vuoteen 1990 asti.

Vasemmistoliiton kansanedustajat Mai Kivelä ja Veronika Honkasalo esittivät 25.10. hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa vaaditaan Chilen viranomaisten mielenosoittajia vastaan kohdistettujen rajujen otteiden tuomitsemista.

Suomessa seurataan huonosti Latinalaisen Amerikan tilannetta ja niin teen itsekin. Suomalaisessa mediassa uutiset ovat usein varsin pintapuolisia. Jos halua ja aikaa on tutustua syvemmin maanosan asioihin, kannattaa perehtyä monipuolisesti kansainvälisten ja alueellisten tiedotusvälineiden uutisointiin.

Kommentteja (0)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *