Kun maailma välittää

Sodan kauhut nostavat esille ihmisten pimeimmät puolet. Euroopassa on nyt pakolaisina liikkeellä eniten ihmisiä sitten toisen maailmansodan. Ihmiset pakenevat sisällissodan kauhuja, ääriliikkeisiin pakkovärväystä ja teloituksia mm. Syyriasta, Irakista ja Afganistanista.

Myös pakolaisten virta nostaa esille ihmisten pimeimpiä puolia. Rasismi hädänalaisia kohtaan kasvaa ja vihapuhe netissä on räjähtänyt. Pakolaisia auttaneitakin on uhkailtu. Toivon suuren järkevän enemmistön suomalaisista puolustavan entistä voimakkaammin ihmisoikeuksia ja puuttuvan entistä tiukemmin vihapuheeseen ja rasismiin.

Kaiken tämän kauhun keskellä nousevat esiin myös ihmisten parhaimmat puolet. On ollut hyvin liikuttavaa ja rohkaisevaa huomata, että maailmasta ei ole solidaarisuus ja välittäminen kadonnut minnekään. Haluan enemmän hehkuttaa hienojen ihmisten hyviä tekoja, kuin käydä loputonta keskustelua pienen mutta äänekkään maahanmuuttovastaisen porukan kanssa.

Toissaviikonloppuna Saksan jalkapallostadionien katsomot täyttyivät Refugees Welcome (pakolaiset olette tervetulleita) -banderolleista. Euroopan jalkapallon suurseurat ovat lahjoittaneet rahaa pakolaisten auttamiseen ja mm. aloittaneet turvapaikanhakijoiden lapsille jalkapallokouluja.

Saksassa juna-asemat ovat täyttyneet ihmisistä, jotka ottavat vastaan pakolaisia. Lapset tuovat asemille lelujaan, ja vapaaehtoiset tarjoavat pakolaisille vettä ja ruokaa sekä lämpimiä vaatteita.

Vaikka Suomeen asti on tullut ja tulee vain murto-osa sotaa pakenevista, täälläkin turvapaikanhakijoita on ennätysmäärä. On ollut upeaa nähdä, miten omatoimisesti ihmiset organisoituvat auttamaan ja tukemaan turvapaikanhakijoita.

Turvapaikanhakijoita on kutsuttu kahville, vaatteita on kerätty ja vapaaehtoiset ovat osallistuneet talkoohengessä vastaanottokeskusten toiminnan pyörittämiseen. Suomesta on löytynyt viime päivinä niin paljon auttamisen halua, että sitä on jopa ollut vaikea kanavoida.

Täysin uusi ilmiö on myös se, että ihmiset ovat majoittaneet turvapaikan hakijoita omiin koteihinsa. Pääministeri Juha Sipilä näytti tässä asiassa upeaa esimerkkiä ilmoittamalla luovuttavansa kotinsa turvapaikanhakijoiden asumiseen.

Se oli tärkeä ja voimakas kannanotto ennen muuta humaanin ja solidaarisen Suomen ja maailman puolesta. Teolla on suuri henkinen merkitys Suomessa.

Harvalla on ylimääräisiä asuntoja tai niin tilavia koteja, että niihin mahtuu majoitettavaksi turvapaikanhakijoita. Se että Sipilällä on varallisuutta ja mahdollisuus avata yksi kodeistaan pakolaisille, ei tee teosta yhtään vähäpätöisempää.

Tämän valtavan auttamisenhalun ja hyväntekeväisyyden keskellä on kuitenkin muistettava, että pakolaisten tilanteen helpottaminen vaatii ennen muuta valtion toimia. Heti syysistuntokauden alussa hallituksen pitää tuoda eduskuntaan lisätalousarvio, jolla mahdollistetaan uusien vastaanottokeskusten avaaminen ja pakolaisten inhimillisistä olosuhteista huolehtiminen.

Viimeisen reilun viikon aikana näkemäni ja kuulemani vapaaehtoistoiminta ja kannanotot pakolaisten auttamiseksi ovat palauttaneet uskoni siihen, että tiukan paikan tullen meistä löytyy edelleen solidaarisuutta. On tärkeää nähdä, että maailma todella välittää.

Kolumni on julkaistu Ilkassa 8.9.2015.