Aidossa sopimuksessa huomioidaan kaikki osapuolet

Niin sanotun yhteiskuntasopimuksen kariutuminen ei ole yllätys. Kysymys ei ollut todellisesta sopimisesta vaan siitä, että hallitus yritti sanella työntekijäjärjestöille Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tavoitteita. Hallitus tarjosi hopealautasella EK:lle työntekijöiden aseman heikennyksiä, mutta työnantajilta ei vaadittu vastaantuloa.

Voidaan puhua sisilialaisesta sopimustarjouksesta, kun työntekijöille tarjotaan valittavaksi joko palkkojen leikkaamista työaikaa pidentämällä tai vaihtoehtoisesti kovia lisäleikkauksia työttömiltä, eläkeläisiltä, opiskelijoilta ja lapsiperheiltä.

Hallitus pyrkii pelaamaan Musta Pekka -kortin työntekijäjärjestöjen käteen. Hallitus yrittää sälyttää lisäleikkausten syyn ay-liikkeen niskoille vaikka kysymys on Sipilän, Soinin ja Stubbin epäonnistuneesta politiikasta.

Väkisin sanellun sopimuksen sijaan tarvitaan sellainen sopimus, jossa työnantajapuoli huomioi työntekijöille tärkeitä asioita: esimerkiksi nollatuntisopimusten kieltämistä, alipalkkauksen kriminalisointia tai muutosturvan parantamista.

Neuvottelujen kariutuminen osoittaa, että luottamus elinkeinoelämän kykyyn kantaa yhteiskuntavastuunsa ei ole vahva.

Tilannetta voi verrata taannoiseen yhteisöveron alennukseen, jonka vastapainoksi elinkeinoelämä lupasi uusia työpaikkoja. Yhteisöveron alennus on näkynyt siinä, että Helsingin pörssiin noteeratut yhtiöt ovat jakaneet ennätysosinkoja. Samaan aikaan yt-neuvottelut ja irtisanomiset ovat vain kiihtyneet.

Tällaisessa tilanteessa ihmisistä ei tunnu reilulta, että pieni- ja keskituloisilta odotetaan palkan alentamista.

Tuoreen Yleisradion mielipidemittauksen mukaan enemmistö kannattaa ns. yhteiskuntasopimuksen solmimista. Saman tutkimuksen mukaan kansalaiset eivät kuitenkaan hyväksy esimerkiksi työajan pidentämistä tai lomarahojen poistamista.

Tämä taitaa kertoa siitä, että kansalaiset ovat paremmin perillä työelämän todellisesta tilanteesta kuin Sipilä, Soini ja Stubb.

Suomessa tarvitaan työelämän uudistamista, mutta se on tehtävä reilulta ja tasa-arvoiselta pohjalta.

Ei voi kuin ihmetellä sitä intoa, jolla hallitus nosti nimenomaan työajan pidentämisen eli palkkojen alentamisen ensisijaiseksi keinoksi, ja piti siitä sinnikkäästi kiinni. Tämä siitä huolimatta, että palkka-alelle ei ole kansalaisten tukea, ja työajan pidentäminen lisäisi jo nyt massatyöttömyydestä kärsivässä Suomessa työttömyyttä entisestään. Pidempi työaika myös heikentäisi ihmisten jaksamista.

Se tosiasia tunnutaan myös ohittavan, että Suomessa työaika on pidempi ja palkat pienemmät kuin kilpailijamaissa Saksassa ja Ruotsissa, joiden kilpailukykyyn halutaan vedota ns. yhteiskuntasopimuksen perusteena.

Tavoite työelämän nykyaikaistamisesta on tärkeä ja välttämätönkin. Ylen tuoreen kyselyn mukaan kansalaisilla on halua kehittää työelämää ja valmiutta joustavuuteen. Esimerkiksi työaikapankit saivat kannatusta.

Itse pitäisin tärkeänä myös vuorotteluvapaan ja aikuisopintojen kaltaisia keinoja jakaa olemassa olevaa työtä. Näin voidaan pitää kiinni ja vahvistaa osaamista laman yli. Nyt hallitus uhkaa päinvastoin luopua vuorotteluvapaasta ja leikata aikuiskoulutustukea. Tämä on päätöntä ja lyhytnäköistä.

Työtä pitää jakaa pikemminkin kuin näännyttää työtaakan alle niitä onnekkaita, joilla on vielä työtä. Työn tuottavuus nousee, kun työntekijät ovat motivoituneita ja heillä on nykyistä parempi mahdollisuus vaikuttaa työnsä sisältöön. Kun työn rasittavuus ei ole kohtuutonta, sairauspoissaolot ja ennenaikaiset työkyvyttömyyseläkkeet vähenevät.

Suomen talous saadaan kestävään kasvuun ja ”tuottavuusloikkaa” aikaiseksi panostamalla tutkimukseen ja kehitykseen, innovaatioihin, uusien tuotteiden kehittämiseen ja koulutukseen. Siksi osana ”yhteiskuntasopimusta” pitää perua koulutussäästöt. Hallituksen kaavailemat koulutussäästöt vievät lasten ja nuorten tulevaisuudenmahdollisuudet ja maalta mahdollisuuden nousuun.