Sodat eivät lopu sotimalla

Tilanne Syyrian ympärillä kiristyy päivittäin. Yhä todennäköisemmältä näyttää, että Yhdysvallat kerää voimiaan jonkinlaiseen sotilaalliseen iskuun. Muualla maailmassa iskuun suhtaudutaan epäillen, mm. Iso-Britannian parlamentti äänesti Syyriaan suuntaavaa iskua vastaan.

Vanha sanonta tietää, että sodan ensimmäinen uhri on yleensä totuus. Vaikka online-maailmassa kansanmurhia ja sotarikoksia on entistä vaikeampi salata, ei itse tieto sodan tapahtumista ole välttämättä sen luotettavampaa.

Syyrian presidentti Basar al-Assadin hallintoa on jo pitkään syytetty ihmisoikeuksien polkemisesta, mutta muu maailma on katsonut sivusta. Nyt al-Assad on ajanut maansa sisällissotaan, joka on vaatinut arviolta 100 000 ihmisen hengen. Sota on epäilemättä 2000-luvun suurin inhimillinen katastrofi.

Syyrian tilanne on hyvin monimutkainen ja hankala. Vastakkain ei ole vain ”hyvät” ja ”pahat”. Al-Assad on paha, mutta niin taitaa olla myös sodan vastapuoli. Näyttöä on runsaasti siitä, että kumpikin osapuoli on syyllistynyt silmittömään väkivaltaan ja terroriin toista osapuolta ja ennen muuta viattomia siviilejä vastaan.

Vakavimmat ovat syytökset kemiallisten aseiden käytöstä. Kemiallisien aseiden käyttö on hirvittävä hyökkäys ihmisyyttä ja kaikkia kansainvälisiä sopimuksia vastaan. Varmaa tietoa ei vielä ole kuitenkaan siitä, onko kemiallisia aseita käytetty, eikä siitä, kuka niitä on käyttänyt.

YK:n tutkijaryhmä palasi viikonloppuna Syyriasta, josta sen ottamat näytteet analysoidaan lähiviikkoina Ruotsissa ja Suomessa. Se osoittaa, että meillä on kansainvälisen luokan huippuosaamista, jolla voi olla merkittävä rooli maailman konfliktien selvittelyssä.

On aivan hirveää, että maailma katsoo sivusta, kun ihmisiä tapetaan, mutta yksinkertaisia ratkaisuja ei ole. Ulkopuolinen sotilaallinen väliintulo voi jopa pahentaa tilannetta. Riski on silloin, että konflikti syvenee Syyrian sisällä ja laajenee sen rajojen ulkopuolelle.

Uusia sotatoimia on helppo käynnistää, mutta sotaa on vaikea lopettaa. Mitä tehdään sen jälkeen, kun ohjukset on ammuttu ja pommit pudotettu? Miten sodan uhreja auttaa se, että lisää ihmisiä surmataan ulkopuolisilla pommituksilla?

Tilanne Syyriassa on lukkiutunut sellaiseksi, ettei kumpikaan osapuoli kykene nujertamaan toista osapuolta sotilaallisesti. Ainoa ulospääsy tilanteesta onkin poliittinen ratkaisu, jonka ensimmäisen askeleen pitäisi olla YK:n välittämä tulitauko.

Syyrian tilanne nousee esiin myös huomenna Tukholmassa, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapaa yhdessä pohjoismaiden pääministereiden kanssa presidentti Barack Obaman. Todennäköisesti Obama tunnustelee pohjoismailta mahdollisuutta jonkinlaiseen tukeen Syyrian operaatiossa. Tällaiseen Suomen pitää vastata päättäväisesti – ei.

Suomen pitää vaatia suurvalloilta valtapoliittisen pelin lopettamista. Ne eivät ole käyttäneet kaikkia keinojaan hirvittävän sisällissodan lopettamiseksi. Tästä on presidentillä nyt tilaisuus puhua paitsi Obamalle, myös presidentti Vladimir Putinille syyskuun lopussa.

Sotimalla eivät sodat lopu maailmasta.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Ilkassa 3.9.2013.