Suomen tunnustettava Palestiinan valtio

Kirjoitettu Paavon blogi

Eduskunnan Palestiina-ystävyysryhmä kutsui tänään koolle eri tahoja edustavia suomalaisia Palestiina-aktivisteja. Pidin kokouksessa oheisen alustuksen.

On erittäin myönteistä, että Palestiinan ystävät Suomessa kokoontuvat nyt ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa yhteiseen tilaisuuteen.

Suomessa on pitkät perinteet Palestiina-ystävyystoiminnalle. On ollut Palestiina-solidaarisuusprojekteja, Suomesta on lähtenyt ihmisoikeustarkkailijoita miehitetylle Länsirannalle, suomalaisilla on ollut palestiinalaisia kummilapsia, täällä on käynyt vieraita kertomasta alueen vaikeasta tilanteesta, meistä monet ovat marssineet kaduilla vapaan Palestiinan puolesta ja aivan viimeksi Suomessa järjestettiin tukikonsertteja avun kanavoimiseksi Gazan väkivaltaisuuksien uhreille.

Kansainvälisesti merkittävä ponnistus oli myös suomalaisen Estelle-laivan purjehdus Gazaan. Vaikka matka tyssäsi Israelin laivaston rynnäkköön, osoitti matka, että muu maailma välittää eristyksissä elävistä gazalaisista.

Palestiinan ja palestiinalaisten asiaa ei siis ole unohdettu. Olemme silti ehkä toimineet liikaa erillään ja toisistamme tietämättä. Nyt onkin hyvä aika koota eri tahot saman katon alle ja miettiä, mitä voisimme tehdä yhdessä. On hyvä, että eduskunnan Palestiina-ystävyysryhmä on tässä asiassa aloitteentekijä. Juuri tällaista parlamentaarisen toiminnan ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä tarvittaisiin monessa muussakin asiassa.

Kuten tiedämme, Palestiinassa on meneillään modernin historian pisimpään jatkunut, toisen valtion harjoittama miehitys. Eikä loppua tälle ole valitettavasti näkyvissä.

Israelin miehitys tarkoittaa palestiinalaisalueille asuvien ihmisten eristämistä monella tasolla. Palestiinalaiset on eristetty paitsi ulkomaailmasta, myös toisistaan, sillä matkustaminen Länsirannan ja Gazan välillä on tehty käytännössä mahdottomaksi.

Myös Länsirannan sisällä ihmiset on revitty irti toisistaan. Länsiranta on eräänlainen reikäjuusto, jossa israelilaiset ovat ottaneet juuston ja jättäneet palestiinalaisille reiät. Länsirantaa rikkovat Israelin niin sanottu turvamuuri, pysyvät ja toisaalta mielivaltaisesti mihin hyvänsä siirrettävät armeijan tarkastuspisteet sekä sellainenkin – juutalaisten oman historian valossa – outo erikoisuus kuin vain israelilaisille varatut, omat tiet.

Pahiten aluetta rikkovat kuitenkin laittomat siirtokunnat, joilla Israel on jatkuvasti vallannut lisää kaikkein hedelmällisintä maata palestiinalaisilta. Kansainvälisen oikeuden – muun muassa miehittäjän vastuuta määrittelevän Geneven sopimuksen – mukaisesti tällainen asutustoiminta on laitonta. Myös YK:n turvallisuusneuvosto on yksimielisesti ja monta kertaa tuominnut siirtokunnat.

Israelin entinen pääministeri Ariel Sharon antoi tälle politiikalle nimen ”tosiasioita maastoon” (facts on the ground). Se tarkoittaa, että kahden valtion ratkaisu tulee aina vain vaikeammaksi, mitä enemmän juutalaissiirtokuntia Länsirannalle rakennetaan.
Vain pari päivää sitten Israelin nykyinen pääministeri Benjamin Netanjahu ilmoitti, että Länsirannalle nousee jopa 3 000 uutta asuntoa niin sanotulle E 1 – alueelle Jerusalemin ja siirtokunnista suurimman Maaleh Adumimin välille.

Vaikka Netanjahu näin jatkaa puoluetoverinsa Ariel Sharonin kyynisellä linjalla, on tässä päätöksessä uusi, vaarallinen elementti. Nimenomaan E 1 – alueelle rakentaminen katkaisee Länsirannan käytännössä pysyvästi kahtia. Turhaan ei YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon varoittanut seurauksista. Hänen mukaansa se olisi ”lähes kohtalokas isku vielä jäljellä oleville mahdollisuuksille turvata kahden valtion ratkaisu”.

Netanjahu perusteli päätöstä ”vastahyökkäyksellä sionismia vastaan” sekä Israelin ”omilla eduilla”. Näinkö suruttomasti ja häikäilemättä yksi maa voi ajatella vain omia etujaan? Ja heittää samalla menemään miehityksen alla elävien ihmisten edut ja YK:n päätöslauselmat?

Aivan oikein Ranska, Iso-Britannia ja Ruotsi kutsuivat maissa olevat Israelin suurlähettiläät puhutteluun päätösten seurauksena. Samoin Saksa ja Venäjä tuomitsivat päätökset. Myös Suomen olisi syytä toimia samoin.

Siirtokuntien laajentamisen taustalla on se, ettei Israel voi hyväksyä YK:n yleiskokouksen päätöstä, jossa Palestiina otettiin maailmanjärjestön tarkkailijajäseneksi. Tämän lisäksi Israel on langettanut toisenkin rangaistuksen Palestiinan kansainvälisen aseman parantamisesta. Maan hallitus on ilmoittanut, ettei se toistaiseksi maksa palestiinalaisille veroja ja tullimaksuja, joita se kerää näiden puolesta. Tällä kiusanteolla Israelin hallitus vie palestiinalaishallinnolta suurimman osan sen budjettituloista.

Toimien kovuuteen vaikuttaa toki sekin, että Israelissa on tulossa ylimääräiset parlamenttivaalit heti ensi vuoden alussa. Maata hallitseva oikeiston (Likud) ja hyvällä syyllä rasistiseksi luonnehdittavan äärioikeiston (Israel Beitenu) hallitus haluaa osoittaa kovuuttaan osana vaaleihin valmistumista. Nyt oikeiston Likud ja äärioikeiston Israel Beitenu ovat solmineet jopa vaaliliiton jatkaakseen maan hallitsemista yhdessä. Mielipidemittauksessa ne näyttävät menestyvän hyvin.

Silti tämä ei tee laittomien siirtokuntien rakentamista ja kahden valtion ratkaisun sabotoimista lainkaan hyväksyttävämmäksi.

Erittäin vaikea asema on myös Gazan palestiinalaisilla. Vaikka Israel veti joukkonsa ja laittomat siirtokuntalaiset Gazasta vuonna 2005, alue on siitä lähtien ollut lähes täydellisessä saarrossa ja eristyksissä ulkomaailmasta. Israel on tehnyt Gazasta maailman suurimman avovankilan, jossa ihmiset elävät köyhyyden, työttömyyden ja kurjuuden keskellä. Se lisää myös ääriryhmien kannatusta.

Vaikka palestiinalaiset ovat perustellusti katkeria tilanteestaan Gazassa, ei tilanne anna oikeutusta raketti-iskuihin rajan yli. On tehtävä selväksi, että siviilejä vastaan iskeminen ei ole hyväksyttävää kummankaan osapuolen taholta. Raketti-iskut vain pahentavat palestiinalaisten tilannetta ja Israel vastaa niihin kohtuuttomalla voimalla. Tilanne on ollut jälleen erittäin kireä. Onneksi varsinainen maasota pystyttiin estämään.

Varsinaiset konfliktin syyt ovat kuitenkin syvemmällä. Kriisin ratkaisuun voitaisiin päästä, jos palestiinalaisilla olisi oma valtio vuoden 1967 rauhan rajojen mukaisesti, valtio joka elää rauhassa rinnakkain Israelin valtion kanssa. Siksi Suomen ja Suomen osana Euroopan unionia pitäisi voimistaa ponnisteluja uusien neuvotteluiden käynnistämiseksi.

Ratkaisun avaimet ovat tietysti osapuolten käsissä. Mutta mitä me ulkopuolisessa maailmassa voimme tehdä?

Lähi-idän rauhanprosessista ei kannata puhua, koska ei ole mitään prosessia eikä juuri rauhaakaan. Käytännössä kaikki neuvottelukosketus osapuolten välillä on kadonnut. Israelin nykyinen hallitus on osoittanut, että se ei ole kiinnostunut kompromisseista tai keskusteluista.

Siksi nyt tarvitaan uusia näkökulmia. Palestiina on itse kampanjoinut aktiivisesti sen puolesta, että se hyväksyttäisiin kansainvälisten YK-järjestöjen jäseneksi ja tarkkailijavaltioksi itse YK:hon. Tunnetun palestiinalaisen vasemmistopoliitikon Mustafa Barghoutin mukaan kyse on diplomaattisesta intifadasta, kansannoususta.

Nyt yksi tärkeistä tavoitteista on saavutettu, kun YK:n yleiskokous viime viikon torstaina tunnusti Palestiinan oikeuden toimia maailmanjärjestössä tarkkailijavaltion statuksella. Samalla äänestys osoitti, että koko maailman yleinen mielipide on Palestiinan puolella. Vaikka kaikkiaan 41 valtiota pidättäytyi äänestyksestä, oli vastaan ainoastaan sellainen maailmanpoliittinen koalitio, johon kuuluivat Israel, Yhdysvallat, Kanada, Tšekki sekä Panama, Marshallinsaaret, Nauru, Palau ja Mikronesia.

Presidentti Mahmud Abbasin mukaan Palestiina sai näin vihdoin ”syntymätodistuksen”. Valitettavasti yhdeksän maan joukossa ovat edelleen Israel ja Yhdysvallat. Ja niin kauan kuin ne haraavat vastaan, mistään ei voida sopia.

Tästä huolimatta myös Suomi on tukenut palestiinalaisten diplomaattisia pyrkimyksiä. Me äänestimme YK:n yleiskokouksessa Palestiinan puolesta ja olemme tukeneet heidän tavoitettaan päästä mukaan YK-järjestöihin. Itse olin UNESCOn yleiskokouksessa äänestämässä Palestiinan jäsenyyden puolesta Suomen hallituksen edustajana.

Silti vielä enemmänkin voisi tehdä. Jo noin sata maailman maata on tunnustanut Palestiinan valtion. Myös Suomen olisi syytä pian liittyä tähän joukkoon.

Miksi Palestiinan valtiollisen aseman rakentaminen on tärkeää? Siksi, että palestiinalaisilla olisi edes hiukan tasavertaisempi asema käydä tulevaisuudessa kansainvälisen yhteisön tukemiin neuvotteluihin Israelin kanssa. Näin neuvotteluja ei käytäisi vain järjestäytyneen valtion ja rikkinäisen miehitysalueen kesken.

Toinen syy on se, että nykyisellään neuvottelut eivät etene. Siksi palestiinalaisten asemaa pitää nyt tukea muille keinoilla.

Kansainvälinen diplomatia ei silti ole ainoa taso, jossa tarvitaan solidaarisuutta Palestiinaa kohtaan. Myös kansalaisyhteiskunnan pitää olla nyt aktiivinen. Tärkeää on myös pitää Suomessa yllä tietoisuutta palestiinalaisten vaikeasta tilanteesta.

Tärkeintä olisi kuitenkin purkaa palestiinalaisten eristämistä muusta maailmasta. Se voi tarkoittaa kehitysyhteistyöhankkeita, kulttuurivaihtoa, molemminpuolisia vierailuja, kummilapsia tai yhteisiä tiedotushankkeita. Juuri kontaktien solmiminen Palestiinaan ja palestiinalaisiin olisi kaikkein tärkeintä.

Palestiinalaisia ei pidä jättää yksin vaan osoittaa, että heidän puolestaan toimitaan joka puolella maailmaa – myös Suomessa. Siksi olemme tänään koolla tärkeän asian merkeissä. Toivotan teille menestystä tässä työssä. Lupaan olla siinä mahdollisuuksien rajoissa myös itse mukana.

Kommentteja (10)
  1. Roni Laukkarinen 4.12.2012-21:59

    Keneltäköhän suomalaisilta kysyttiin taas? Israel on aina ollut ja tulee olemaan. Palestiinalaiset eivät käy sotaa maa-alueen vuoksi. Faktat suoriksi. http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=09pmTh64vD8

  2. Esko Marjomaa 4.12.2012-22:17

    En jaksanut kokonaan lukea kirjoitusta, koska siinä vilisi kuluneita ilmaisuja kuten, “On erittäin myönteistä, että”, “vaikuttaa toki sekin”, “merkittävä ponnistus”…

  3. Raija Keijama 5.12.2012-12:37

    Israel kohtelee törkeästi palestiinalaisia, eikä perusteluksi käy holokausti toisen maailmansodan aikana. Tuollaisen itsevaltaisen toiminnan takia rauhaa on mahdotonta saada. Israel kuriin.

  4. Just just joo 5.12.2012-15:06

    Roni Laukkarinen, mitä oikein edes yrität sanoa ?
    Faktat suoriksi ?? ja YOUTUBE linkki ?? Aika huonosti menee, ja linkin takana on David Horowitz Freedom Center, joka on lausunut hienoja lausuntoja tyyliin: Mustien orjakauppa on mustaihoisten ja arabien syytä…
    “the Center for American Progress cited Horowitz as a prominent figure instrumental in demonizing Islam and spreading fear about an Islamic takeover of Western society.”
    Siinä sulle suoraa faktaa…

  5. Just just joo 5.12.2012-15:08

    Ja näköjään Israelin toimet ovat Ronin sydäntä lähellä, jos kerran pitää fanittaa jopa IDF:ää

  6. Kosti 7.11.2013-21:36

    Luodaanko toinen palestiinalaisvaltio jo luodun rinnalle, Jordania oli se ensimmäinen joka Kansainliiton toimesta luotiin luovuttamalla brittiläisen Palestiinan mandaattialueesta 77% arabiväestöä varten, Jordanin länsiosan jäädessä juutalaisille omaa valtiota varten. Alla pientä kommentointia Paavo Arhinmäen artikkeliin.
    Miehitysasiaakin voisi tarkastella siitä näkökulmasta mistä sitä tulisi katsoa. Miehitys on toimenpide, jossa valtion armeija valloittaa toisen valtion alueen ja ottaa sen hallintaansa. Esim. Länsiranta ja Gaza eivät olleet minkään valtion tunnustettua aluetta ennen kuin Israel valtasi ne arabien aloittamassa sodassa. Toisaalta alueista oli jo ennestään Kansainliiton tekemä päätös jossa tunnustettiin juutalaisten historialliset oikeudet alueeseen, koko Palestiinan alueeseen ja alue oli varattu juutalasvaltiota varten. Nyt sodan hävinnyt osapuoli pyrkii sanelemaan ehdot rauhalle, ei mene asiat normaalijärjestyksessä siinäkään. Mitä ns. siirtokuntiin tulee, ne ovat juutalaisvaltion asutusalueita johon heillä laillinen oikeus perustuen Kansainliiton lainvoimaiseen tunnustuksen.
    Estelle-episodi oli laiton ja täysin järjetön teko. Gazan merisaarto on laillinen ja sitä rikkovat tahot syyllityivät rikokseen. Israel kohteli sikkihansikkain rikoksentekijöitä, vertaa miten naapurissa toimitaan merilain rikkomisisasioissa. Gazaan olisi ollut tie auki Askelonin kautta, miksi sitä ei käytetty, haluttiin vaan terrorisoida
    Turva-aidasta puhuttaessa on todettava että sitä mukaa kun turva-aitaa on valmistunut, on itsemurhaiskut vähentyneet ratkaisevalla tavalla. Pahimmillaan jokaviikkoiset iskut ovat nyt jääneet murto-osaan. Näin suomalaisena ei mitenkään mahdu ajatusmaailmaan että Israelissa tänäkin päivänä tienvarsikivittäjät ovat jokapäiväinen ongelma, ja siihen puuttuminen katsotaan palestiinalaisten sortamiseksi. En yhtään ihmettele jos joitakin kulkuväyliä on rauhoitettu ainoastaan normaalien liikenneyhteyksien hoitamista varten siten, että suurin terroriuhka olisi poissa.
    Mitä Ma ále Adumin karuille vuorille rakentamiseen tulee E1 alueella, ei ole mitään estettä sillekään. PA/PLO sopi Israelin kanssa Oslossa 1995 hallintojärjestelyistä siihen saakka kunnes lopullinen ratkaisu on tehty. Tuossa sopimuksessa Ma´ale Adumin alue on aluetta jossa Israelilla on täysi hallintaoikeus niin turvallisuus- kuin siviiliasioissa. Kaavoitusvastuu kuuluu Israelille. Ja mitä tulee siihen että mahdollinen tuleva Palestiinan valtio saisi kuoliniskun jos alue liitettäisiin Jerusalemiin. Kuristuisiko synnytettävä Palestiinan valtio kahtia? Olisiko sinä tapauksessa myös Israelia levennettävä Välimeren puolelta, saman levyinen on kaista siellä, n. 14 km.
    Ma ále Adumin rakentamattomien rinteiden rakentaminen ei millään tavalla sorra palestiinalaisia. Kysyä sopii oliko oikein että YK hyväksyi palestiinalaishallinnon tarkkailijavalion asemaan. Tästäkin oli päätetty Oslossa, kumpikaan osapuoli ei saa muuttaa alueen statusta muutoin kuin keskinäisellä sopimuksella. Myös EU oli sopimuksenteossa allekirjoittajana todistajan asemassa.
    Gazan saarto tosiasiallisesti on täysin laillinen toimi, ja jatkunee niin kauan kun Gaza jatkaa iskujaan Israeliin. Haluaisin myös puuttua tuohon hokemaan juutalaisten laittomasta asumisesta tietyillä alueilla. EI ole kaukana rasismista tuollaiset puheet. Miksi jotkut alueet on julistettu juutalaisilta kielletyiksi.
    Raketti-iskuista olen kanssasi samaa mieltä, samoin Israelin on syytä pidättäytyä voiman käytöstä silloin kun siihen ei ole perusteltua syytä, tähän mennessä on vain ollut niin, että palestiinalaiset omilla toimillaan ovat aiheuttaneet konflikteja.
    Nähtäväksi jää mihin rauhanneuvottelut johtavat, rauhaa sopii toivoa. Virhearvioille Israelilla ei ole varaa, Gaza on sen kyllä opettanut. Voiko Israel myöskään luottaa kansainväliseen takuuseen turvallisuudestaan, siitäkin on huonoja kokemuksia. Kun esim. Jordana suoritti etnistä puhdistusta Jerusalemissa itsenäisyyssodan jälkeen, ei YK puuttunut asiaan millään tavalla. Juutalaiset synagoogat ja koulut yhteensä noin neljäkymmentä kappaletta siinä samalla räjäytettiin taivaan tuuliin.
    Toivon parasta mahdollista ratkaisua Lähi-itään, niin että kansat voisivat asua turvallisina ja rakentaa maataan keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä.

    • Masa 15.12.2013-20:53

      Perusasiat sinulla ovat hiukan hukassa, YK:n päätöslauselmassa 181 ehdotettiin jakoa juutalais-ja arabivaltioon. Arabivaltion aluetta olivat juurikin Länsiranta ja gaza, joita israel on pala palalta hamunnut itselleen. Israel itsenäistyessään hyväksyi jaon, siis rajansa niin ettei niihin kuulu kyseset alueet.Siinä olet oikeassa ettei ne alueet tietenkään ole päätöslauselman 181 vuoksi kuuluneet millekään muulle valtiolle kuin suunnitelmissa olleelle arabivaltiolle, jonka nimi tänä päivänä on Palestiina, jonka ovat yli 140 maata tunnustaneet, enemmistö tämän planeetan asukkaista.

      Jordania yritti liittää länsirannan itseensä 1950, mutta kv yhteisö ei sitä hyväksynyt/tunnustanut, eikä myökään tule koskaan tunnustamaan sitä israelin alueena.

      Viimeisimmän tulitauon israelin ja gazan välillä muuten rikkoi israel, jonka seurauksena se vielä hyökkäsi brutaalisti, jopa valkoista fosforia käyttäöen gazalaisten kimppuun.

      Jordaniasta vielä, jordania itsenäistyi jo 1946, jako Jordanvirran länsipuolesta tehtiin YK:ssa (päätöslauselma 181)1947 marraskuussa ja seuraavana keväänä toukokuussa israel julistautui itsenäiseksi 181 rajoille.

  7. Akkadi 16.12.2013-08:19

    Olen Kostin kanssa samoilla linjoilla. PA:n ilmoittama vaatimuslista rauhansopimukselle on Israelille mahdoton hyväksyä. Se johtaisi itsenäisen valtion toiminnan täydelliseen hyytymiseen. Julkaiskaa lista ja miettikää, olisitteko itse valmiita hyväksymään sen.

    Onko Abbas muuten vielä pressa? Ainakin hän itsestään käyttää tätä titteliä. Abbas on käyttänyt sanaa “judenrein”. Kuka muu on historian aikana käyttänyt samaa sanaa? Mahdollisen sopimuksen syntymisen jälkeen palestiinalaisalueet olisivat juutalaisilta kiellettyä aluetta. Samoin kävisi Jerusalemin pyhille alueille. Jordanian miehitysaikana niille ei ollut mitään asiaa muilla kuin muslimeilla.

    Jos puhutaan laittomasta miehittäjästä niin Egypti ja Jordania olivat sellaisia 1948 – 1967. Koko tänä aikana maailma ei tuominnut Gazan ja Länsirannan miehityksiä – eivätkä nk. palestiinanaisarabit vaatineet näiden maiden poistumista alueilta. Sittemmin Jordania on ilmoittanut, että sillä ei ole aluevaatimuksia Israelin suhteen eikä Egyptikään ole halunnut ottaa valvontaansa Gazan kaistaletta, vaikka Israel olisi mielihyvin sen sille luovuttanut.

    Ovatko Hamasin ja Fatahin tavoitteet Israelin valtion suhteen muuttuneet? Ainakin palestiinalaisten telkkarissa hamas mickey mouse manaa kuolemaa juutalaisille ja sionisteille.

  8. Kosti 23.12.2013-17:34

    Masalle tiedoksi että olen nimenomaan pyrkinyt perehtymään perusasioihin. Huomaan että olet sinäkin hajulla asiasta koskapa tunnet päätöslauselman 181. Nyt vaan on niin että juutalaiskansaa koskevat sitovat päätökset ovat vanhemmalta ajalta. On myös syytä muistaa että yleisesti ottaen YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat eivät ole sitovia. Edustat siis kantaa joka ajattelee että Israelin lainsäädännöllinen perusta lepäisi YK:n jakopäätöksen perustalla joka tehtiin 29 marraskuuta 1947. Näinhän asia ei ole.
    Jos juutalaiset ja arabit olisivat halunneet solmia sopimuksen päätöslauselman ehdoilla, siinä tapauksessa oikeudet ja velvollisuudet olisi voitu kirjata kansainväliseen lainsäädäntöön. Mutta niin ei tapahtunut, kuten tiedät. Arabit hylkäsivät ajatuksen.
    Juutalaiskansan kansainvälisesti sitovat oikeudet Palestinan alueeseen perustuvat v. 1922 San Remon konferenssissa tehtyn päätökseen jossa Kansainliitto tunnusti juutalaiskansan historialliset oikeudet maahan, ja missä taattiin juutalaiskansan olemassaolon oikeudet. Juutalaiset saivat oikeuden uudelleen perustaa kotimaansa Palestiinaan. Ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot vetivät rajatkin tuolloin. Raja kulki Jordanvirrassa. Arabeille annettiin itäpuoli ja juutalaiskansalle jäi länsipuoli. Myös Golan kuului Kansainyhteisön määritelmän mukaisesti juutalaiskansalle tulevaan valtioon.
    Kuten tiedämme YK:n jakopäätös jäi toteutumistaan vaille koska toinen osapuoli ei hyväksynyt päätöstä, ja kuten jo kerroin, ei YK:n yleiskokouksen päätöslauselma ole mandatoorinen, eli määräävä.

  9. Lynxrock 31.7.2017-23:01

    Eiköhän ongelma ole arabiterroristit, ei Israel. Toki Israelillakin on ylilyöntejä mutta sillä on oikeus puolustautua terroristeja vastaan.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *