167 663 kertaa kiitos!

Takana on presidentinvaalien ensimmäinen kierros ja omalta kohdaltani hieno kampanja ja hyvä tulos. Siinä missä moni muu ehdokas oli tehnyt kampanjaa jo pitkään, lähti Vasemmisto vaaleihin takamatkalta. Melko tasan kahdessa kuukaudessa polkaistiin kuitenkin käyntiin näyttävä, valtakunnallinen kampanja. Takana on kymmeniä paikkakuntia, kymmeniä tilaisuuksia ja valtava määrä keskusteluja ihmisten kanssa.

Olen ollut runsaat 15 vuotta Vasemmistoliiton toiminnassa. Koskaan eivät puolueen tilaisuudet ole vetäneet niin paljon ihmisiä kuin nyt. Salit olivat täynnä, istumapaikat loppuivat kesken ja soppatykit tyhjenivät vauhdilla joka puolella maata. Vanhempi väki sanoo, että viimeksi innostus oli yhtä suurta silloin, kun Vasemmistoliittoa perustettiin vuonna 1990.

Tällainen voimannäyttö ei olisi ollut mahdollinen ilman valtavaa määrää vapaaehtoisia, eri puolilla maata. Myös puolueen työntekijät ovat tehneet kaikkensa. Haluankin lausua kiitokset kaikille teille!

Äänestäjät kuitenkin tekivät tuloksen. Siksi 167 663 kertaa kiitos!

Tulos olisi voinut huonompi, mutta toki myös parempi. Kaksivaiheisen suoran kansanvaalin luonne on  kuitenkin sellainen, että ihmiset ryhtyvät loppua kohti keskittämään ääniä todennäköisiltä näyttäville ennakkosuosikeille. Kansanvallassa tällainen taktikointi on täysin luvallista toimintaa.

Presidentinvaalit osoittivat sen, että Vasemmistolle oman ehdokkaan asettaminen oli välttämätöntä. Ilman meidän osallistumistamme moni teema olisi jäänyt käsittelemättä ja yhteiskunnallisesti tärkeä aihe nousematta esiin. Monien arvioiden mukaan Vasemmisto pystyi ohjaamaan keskustelua. Selkeä Nato-vastainen linja pakotti muutkin ehdokkaat Nato-kriittisiksi, ilman meitä hyvinvointivaltiosta ei olisi juurikaan keskusteltu ja talouspoliittiset vaihtoehdot eivät olisi nousseet esille.

Tärkeää on myös muistaa, että politiikka ei ole vain vaalikampanjoita. Meidän pitää jatkaa hyvään vauhtiin päässyttä poliittista työtä myös vaalien jälkeen: eduskunnassa, hallituksessa, työpaikoilla, ay-liikkeessä, kansalaisjärjestöissä, kouluissa ja yliopistoissa.

Edessä on vielä presidentinvaalien toinen kierros, jonne ylsi yksi ennakkosuosikki ja yksi yllättäjä. Äänten ”testamenttaaminen” on vanhanaikaista eikä sovi kansanvaltaan. Yhtälailla kuin se ei sovi kansanvaltaan, että ihmisiä syyllistetään ja kehotetaan voimallisesti äänestämään jotain muuta kuin omaa suosikkiaan.

Silti sanoin jo ensimmäisen kierroksen vaali-iltana, että vasemmistolaiset ihmiset osaavat varmasti tehdä johtopäätöksiä itse. Vasemmistolaista vaihtoehtoa ei nyt ole tarjolla. Mutta jos vastakkain on suurpääoman rahoittama kokoomuslainen ja vihreä ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustaja, ei valintaa heidän välillään liene vaikea tehdä.