Tekijän puolella isoja mediakorporaatioita vastaan

Kirjoitettu Paavon blogi

Blogi herää eloon tauon jälkeen, sillä olen ollut jonkin aikaa keräämässä voimia tuleviin koitoksiin. Työt alkoivatkin välittömästi.

Alkuviikon teemoista yksi on ollut kysymys tekijänoikeuksista. Säätytalolla järjestettiin tänään Tekijänoikeusfoorumi. Siellä odotettiin linjapuhetta odotettiin aiheesta. Tässä sen tärkeimpiä ajatuksia.

Luovat sisällöt: musiikki, kuvataide, kirjallisuus, elokuva, journalismi tai vaikkapa tietokonepelit eivät kulu siitä, että niitä käytetään. Luova ala voi kasvaa lähes rajattomasti ilman että maapallon kestokyky tulee vastaan. Taide ja luova ajattelu tuottavat onnellisuutta suoraan, eivät siis vain verokertymän tai osinkotuottojen kautta – vaan täysin suoraan, ne ovat “rikkautta, jolla on arvoa”.

Taiteen ja kulttuurisisältöjen luomisen edellytyksistä täytyy huolehtia – oli kyse mistä taiteenlajista hyvänsä.

Tekijänoikeudet ovat osa luomisen edellytyksistä, sillä taidetta ei synny ilman toimeentuloa. Nimensä mukaisesti tekijänoikeuksissa kyse on myös oikeudesta. Oikeudesta määrätä, missä ja milloin tekijöiden teoksia julkaistaan, ja miten ja kuka niitä levittää.

Taistelu tekijänoikeuksista on myös 2000-luvun luokkataistelua. Kysymys on luovan työn ja sen tulosten omistuksesta. Tekijät ja levittäjät taistelevat monimutkaistuvassa jakelumaailmassa myös siitä, kuka saa hyödyn kasvavasta luovasta taloudesta. Tullaan tulojakoon: kaikkien pitäisi saada jotain, mutta missä suhteessa?

On tärkeää huolehtia oikeudenmukaisuudesta ja pienen ihmisen suojasta suuria korporaatioita vastaan. Tämä on myös taloudellinen ja kansallinen etu. Jos suuret mediatalot onnistuvat kaavailuissaan ja saavat entistä halvemmalla entistä kattavammat oikeudet tekijänoikeustuotteisiin, ja jättävät tekijöille kasvavasta kakusta pienenevän siivun, ne ampuvat itseään jalkaan.

Mitä enemmän osallisia esimerkiksi muusikot, kirjailijat, elokuvantekijät ja toimittajat ovat kasvavan alan tuotoista, sitä enemmän he työskentelevät, sen useammat hakeutuvat alalle ja sitä suuremmaksi koko teollisuus voi kasvaa.

Työsuhdetekijänoikeus nousi edellisen kulttuuriministerin kaudella esille, eikä se asia onneksi edennyt. Eikä tule etenemään minun ministerikaudellani.

Luovalle taloudelle hyvä ja toimiva levitys ja kaupallistaminen ovat yhtä tärkeitä kuin alkutuotantokin. Mutta talous pyörii vain silloin, kun molemmat asiat ovat kunnossa. Tarvitaan tuotteita ja niille tekijöitä, mutta yhtä lailla täytyy löytyä uusia tapoja, joilla niistä kerätään maksu ja ne toimitetaan vastaanottajille. Itse asiassa kysymys on kolmen osapuolen yhteistyöstä: kansalaiset – joita toisinaan myös kuluttajiksi kutsutaan – ovat tässä tärkeä osapuoli. Toivon, että tulevaisuudessa kulttuurin käyttäjät ja tekijät ovat samalla puolella, eivät vastakkain.

Valtion pitää olla lakien ja järjestelmien avulla auttamassa uusien liiketoimintatapojen syntymistä ja innovaatioiden muodostumista. Vai olisiko valtion ja kulttuurihallinnon tehtävänä tulisi myös suojella hyviä uusia ajatuksia vanhoilta dogmeilta, monopolien ja oligopolien lyhytnäköiseltä tuomiolta uusien luovien jakeluteiden syntyessä?
Eduskunnan ja hallituksen on ryhdyttävä toimiin, jotta suomalainen tekijänoikeusala kasvaisi nopeasti, dynaamisesti ja oikeudenmukaisesti ja tekijät säilyttäisivät heille kuuluvat oikeudet omiin tekosiinsa.

Niin tekijöitä kuin levittäjiäkin riivaava ongelma on piratismi. Sen kitkeminen ei ole kuitenkaan helppoa, koska en haluaisi valtion ryhtyvän sensuroimaan internetin toimintaa. Internetin merkitys demokratialle ja ilmaisunvapaudelle on korvaamattoman tärkeä. Mutta toimettomaksikaan ei saa jäädä.
Kun kotitarvekopiointi aikoinaan laillistettiin, tekijöille aiheutuvien taloudellisten menetysten korvaamiseksi säädettiin hyvitysmaksu. Sen kerryttämä rahamäärä on kuihtunut ainakin puoleen entisestään. Hyvitysmaksuissa pitää seurata alati muuttuvaa maailmaa. Hyvitysmaksukertymän vähentyminen on saatava pysäytetyksi ja sen taso uudelleen nousuun. Nopeiden nettiyhteyksien – joita siis käytetään laajamittaisesti tekijänoikeussuojatun sisällön lataamiseen – liittäminen hyvitysmaksujärjestelmään saattaisi olla yksi osa ratkaisua.

Myös kirjailijoita koskettavissa lainauskorvauksissa tulisi talouden antaessa siihen mahdollisuuden päästävä lähemmäs pohjoismaista tasoa.

Tekijänoikeuslakia kritisoidaan. Se onkin vanha, vuodelta 1961. Lakia on muokattu, mutta sen pykälät eivät kaikilta osin vastaa nykypäivän todellisuutta. Sitä pidetään paitsi epäoikeudenmukaisena, myös epäjohdonmukaisena. Laki on haaste, jonka ratkaisemiseen tarvitaan aktiivisuutta ja kekseliäisyyttä.

Lain tulisi olla turva myös heikommille neuvotteluosapuolille, kun tekijöiden oikeuksista neuvotellaan

Tekijänoikeuksia selvitettäessä on tärkeää käydä keskustelua tekijänoikeuksista kiinnostuneen kentän kanssa – myös ministeriötasolla. On tärkeää ottaa myös huomioon kentän vastakkaiset intressit – tosin kaikki tietävät, ettei kaikkia ei voi miellyttää.

Internet on mahdollistanut luovan tekijän ja kuluttajan välisen yhteyden entistä suoremmaksi. Jos tekijänoikeusala voittaa käynnissä olevan luokkataistelun, siitä voi syntyä dynaamisempi, ekologisempi ja demokraattisempi talous. Internet on tuonut käyttäjilleen, siis meille kaikille, paljon tasa-vertaisuutta kulttuurin kuluttamiseen ja tiedon jakamiseen. Luovan alan tekijöille sen tulee olla mahdollisuus, ei oikeuksista luopumisen tie.

Kommentteja (44)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *