Eduskunnan ei pidä hyväksyä Ceta-sopimusta
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta päätti tänään hyväksyä Ceta-sopimuksen eli EU:n ja Kanadan välisen kauppa- ja investointisopimuksen. Koko eduskunta äänestää asiasta lähiaikoina täysistunnossa.
Jätin valiokunnan mietintöön vastalauseen yhdessä vihreiden Pekka Haaviston kanssa. Mielestäni Suomen ei pitäisi hyväksyä Cetaa. Sopimuksen mahdolliset hyödyt ovat pieniä verrattuna sen riskeihin. Suurin ongelma liittyy siihen, millä tavalla Ceta kaventaa julkisen vallan alaa ja kasvattaa ulkomaisten yhtiöiden valtaa.
Ehdotuksemme eduskunnalle on, että Ceta-sopimusta ei hyväksytä ennen kuin siinä esitetty yksityinen sijoitussuoja- ja riitojenratkaisujärjestelmä korvataan menettelyllä, joka nojaa yritysten toimintamaiden kansallisiin oikeusjärjestelmiin, ja ulkomaisten sijoittajien oikeudet ja velvollisuudet on riittävästi tasapainotettu.
Kritiikissäni ei ole kyse siitä, etten pitäisi kansainvälisyyttä tärkeänä tai että olisin löytänyt sisäisen Trumpini. Päinvastoin. Olen aina suhtautunut kansainväliseen yhteistyöhön lähtökohtaisen myönteisesti. On selvää, että globaalit ilmiöt vaativat kansalliset rajat ylittäviä ratkaisuja ja pelisääntöjä. Vuosituhannen vaihteessa noussut niin sanottu globalisaatiokriittinen liike oli itse asiassa erityisen globaali. Kritiikki kohdistui globaaliin kapitalismiin sekä suuryritysten valtaan ja epäeettiseen toimintaan.
Ceta-sopimukseen sisältyy niin suuria riskejä ja epävarmuutta, etten pidä sen hyväksymistä nyt järkevänä.
Yritysten valta kasvaa
Ceta vahvistaa ulkomaisen sijoittajan neuvotteluvoimaa suhteessa EU:hun, sen jäsenvaltioihin ja kotimaisiin toimijoihin.
Sopimuksella perustetaan investointituomioistuin, johon ulkomaiset yritykset tai sijoittajat voivat haastaa valtion, mikäli ne katsovat, että niiden ”oikeuksia” on loukattu. Valtioilla tai kansalaisilla ei vastaavia oikeuksia ole.
Malli on paranneltu alun perin suunnitellusta, tapauskohtaisiin välimiespaneeleihin perustuvasta menettelystä, mutta se ei kuitenkaan korjaisi tällaiseen yksityiseen tuomioistuimeen liittyviä perustavia ongelmia. Lähtökohta on, että sijoitusriidat ratkaistaisiin muualla kuin kansallisissa oikeuslaitoksissa. Päätösvalta siirrettäisiin ulkomaiselle yksityisoikeudelliselle lainkäyttöelimelle, joka ei ole demokraattisesti tilivelvollinen kenellekään. Tämä rajaa kansallista toimivaltaa tavalla, jonka laajuutta ja merkitystä on vaikea etukäteen arvioida.
Ei ole mitään perusteltua syytä, miksi investointikiistoja ei voitaisi käsitellä normaaleissa tuomioistuimissa, varsinkin kyse on valtioista, joissa on kehittyneet ja vakaat oikeusjärjestelmät.
Pelkkä yksipuolisen kannemahdollisuuden olemassaolo tarjoaa tilaisuuden painostaa viranomaisia, joiden on otettava huomioon menettelyn aiheuttamat kustannukset. Tämän voi tulkita kaventavan demokraattisen vallankäytön alaa. Viranomaiset saattavat jättää tärkeitä uudistuksia tekemättä pelkästä kanteen pelosta. Tällaisesta on olemassa kansainvälisiä esimerkkejä.
EU:n tavoitteena oli aiemmin sisällyttää Ceta-sopimuksen mallin mukainen investointituomioistuin kaikkiin tuleviin vapaakauppasopimuksiin. EU-tuomioistuimen niin sanotun Singapore-päätöksen seurauksena EU:n komissio on kuitenkin ehdottanut uutta kaksijakoista mallia, jossa investointikysymykset riitojenratkaisumekanismeineen jäisivät kauppasopimusten ulkopuolelle. Tätä käytäntöä on jo sovellettu joissakin meneillään olevissa sopimusneuvotteluissa. Tästäkään näkökulmasta investointiasioiden jättäminen pois Cetasta ei olisi mahdotonta.
On myös epäselvää, miten Suomessa on valmistauduttu tuleviin kanteisiin vastaamiseen tai oikeudenkäynteihin ja miljoonakorvauksiin. Tämä vaatii usein huomattaviakin resursseja siinäkin tapauksessa, että ratkaisu olisi lopulta valtiolle myönteinen. Sijoittajalle luovutetut oikeudet ovat voimassa jopa 20 vuotta sopimuksen päättymisen jälkeen.
Ympäristön ja sosiaalisten oikeuksien turva on heikko
Ympäristönsuojelun ja työntekijöiden oikeuksien kaltaisia, ”yleistä hyvää” edistäviä asioita käsitellään kauppasopimusten niin sanotussa kestävän kehityksen kappaleessa. Ceta-sopimuksen eduksi on luettava, että siinä kestävän kehityksen luku on kattavampi kuin yhdessäkään EU:n aiemmassa kauppasopimuksessa.
Valitettavasti näiden tavoitteiden toteutuminen on kuitenkin edelleen pitkälti hyvän hengen varassa. Siinä missä esimerkiksi tulleja tai sijoittajan oikeuksia koskevat osiot ovat sitovia ja niiden rikkominen johtaa sanktiomenettelyyn, jää kestävän kehityksen edistäminen julkilausuman tasolle. Mitään velvoittavuutta ei ole.
Jalojen tavoitteiden toimeenpanon ja seurannan varmistaminen edellyttäisi selkeitä sanktioita. Myös jonkinlainen kannejärjestelmä, jossa kestävän kehityksen luvun sisällön rikkomista voitaisiin käsitellä esimerkiksi kansalaisjärjestön aloitteesta, olisi tarpeen asetelman tasapainottamiseksi.
Taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset
Cetan mahdollisista taloudellisista vaikutuksista on monenlaisia arvioita. Yhteistä niille kuitenkin on, että vaikutus olisi varsinkin EU:ssa melko pieni. Useimpien laskelmien mukaan pitkän ajan (10+ vuotta voimaantulon jälkeen) vaikutus bruttokansantuotteeseen voisi olla EU:ssa 0,02–0,08 prosenttia ja Kanadassa 0,08–0,76 prosenttia. Vaikutus Suomen bruttokansantuotteeseen on arvioitu hieman EU-keskiarvoa suuremmaksi (VATTin laskelmassa 0,04 % pitkällä aikavälillä). Arviot perustuvat pääasiassa niin sanottuun yleisen tasapainon malliin, jonka tulokset riippuvat keskeisesti laskelmien taustaoletuksista. Ne sisältävät huomattavaa epävarmuutta.
Kauppa- ja investointisopimukset tuottavat aina voittajia ja häviäjiä. On selvää, että myös Ceta-sopimus vaikuttaisi tulonjakoon ihmisryhmien, talouden sektoreiden, jäsenmaiden ja alueiden välillä. Esimerkiksi VATT toteaa sinänsä Ceta-myönteisessä raportissaan, että ”kaupanvapauttamisen on toisaalta osoitettu voivan kasvattaa tuloeroja ja tiettyjen toimialojen ja työntekijäryhmien työttömyyttä, koska vapauttamisen hyödyt jakautuvat epätasaisesti sekä toimialojen sisällä että välillä.”
Joidenkin asiantuntijoiden mukaan monissa Cetan kaltaisissa ns. ”uusissa” kauppa- ja investointi-sopimuksissa, joissa ei ole kyse niinkään tulleista kuin muusta regulaatiosta, haitat, kuten tiettyjen alojen kasvava työttömyys ja tuotantoalojen kaventuminen, voivat olla yhteiskunnan kokonaisedun kannalta hyötyjä suuremmat.
Valtioneuvosto esitteli Cetaa lähinnä yksinomaan myönteisessä valossa. Jatkossa eduskunnalle tulee esittää kattavampia ja eritellympiä vaikutusarvioita kauppasopimusten käsittelyn yhteydessä.
EU-oikeudellinen tilanne on epäselvä
Belgia pyysi 6.9.2017 Euroopan tuomioistuinta arvioimaan, onko Cetassa esitetty, päätäntävaltaa yksityisoikeudelliseen järjestelyyn siirtävä investointituomioistuinjärjestelmä yhteensopiva EU-lainsäädännön ja perussopimusten kanssa. Tähän ei ole vielä saatu vastausta.
Kuten ulkoasiainvaliokuntakin mietinnössään toteaa, lausunnolla voi olla vaikutuksia Ceta-sopimuksen investointiriitojen ratkaisua koskevaan osaan. Mielestäni EU-tuomioistuimen lausunto ja sen mahdolliset vaikutukset olisi hyvä olla tiedossa ennen kuin sopimus hyväksytään.
Kiinnostavaa on myös, että EU-tuomioistuimen katsoi hiljattain Alankomaiden ja Slovakian välisen investointisuojasopimuksen ja siihen sisältyvän välimiesmenettelyn rikkovan EU-oikeuden autonomiaperiaatetta, jonka mukaan kansainvälisellä sopimuksella ei voida sivuuttaa unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä. Tapaus ei ole suoraan verrannollinen Cetaan, mutta kertoo kuitenkin siitä, ettei EU-tuomioistuin suhtaudu kevyesti unionin toimivallan kaventamiseen.
*
Kommentteja (0)