Moninaisuuden juhla

Kirjoitettu Paavon blogi

Helsingissä järjestetään tällä viikolla jälleen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pride-juhla. Viikon kohokohta on perinteisesti ollut kulkue, joka tuo Helsingin kaduille näkyväksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen moninaisuuden, mutta toisaalta myös heitä tukevan enemmistön. Myös Vasemmistolla on useana vuonna ollut näkyvä ja kuuluva blokki marssilla.

Muissa maissa pride – nimen alla järjestetään monenkirjavia tapahtumia. Maailman suurkaupungeissa massiiviset karnevaalit keräävät parhaimmillaan satojatuhansia ihmisiä. Valitettavasti joissain maissa pride on sitä, että 15 ihmistä ehtii huutaa iskulauseita parin minuutin ajan, ennen kuin kymmenkertainen määrä poliiseja korjaa heidät talteen.

Kehitys eri maissa onkin ristiriitaista.Suomessa asenteet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ovat kehittyneet entistä myönteisimmiksi. Samalla vähemmistöjä vastaan suunnattu vihapuhe ja jopa hyökkäykset ovat lisääntyneet. Muuallakin Euroopassa ilmiö on nostanut päätään.

Ranskassa hyväksyttiin hiljattain tasa-arvoinen avioliittolaki, jota vastaan Timo Soini kävi marssimassa Pariisissa. Ääriryhmät ovat saaneet laista sytykkeen, jonka takia seksuaalivähemmistöjä vastaan on hyökätty.

Yksi tympeistä taka-askelista on ollut myös niin sanotun homopropagandan kielto. Eniten tapetilla on ollut Venäjä, mutta taantumuksen voimat ovat liikkeellä myös EU:ssa. Heinäkuun alussa EU:n puheenjohtajamaana aloittaa Liettua, jossa on ollut useamman vuoden ajan voimassa kielto kertoa kouluissa käytännössä muista perhemalleista kuin heteroliitoista. Lisäksi maan pääkaupungissa Vilnassa on kielletty pride-kulkueen järjestäminen.

Jos osoittaa vikoja muissa, pitää oman takapihan olla kunnossa. EU:n puheenjohtajamaan on vaikea arvostella muita, jos sen oma suhde seksuaalivähemmistöihin on syrjivä.

”Homopropaganda” on käsitteenä outo. Kuka sitä harjoittaa, kenelle se on suunnattu ja mitkä ovat sen päämäärät? Kuka tätä salaliittoa johtaa?

Taustalla on ainakin kaksi omituista ajatusta. Yhtäältä propagandan kuvitellaan muuttavan ihmisiä heteroista homoiksi. Toisaalta kokonaisen ihmisryhmän identiteetistä halutaan tehdä yhteiskunnallinen ja moraalinen ongelma.

Nykyaikainen tiede ja normaali elämänkokemus osoittavat, että ihmisen seksuaalista suuntautumista ei voi muuttaa millään propagoinnilla. Toisaalta kokonaisten ihmisryhmien leimaamisella on erittäin paha kaiku Euroopan historiassa.

Asiallisella, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä kertovalla tiedolla voidaan korkeintaan muuttaa enemmistön asenteita hyväksyvämmiksi suhteessa erilaisuuteen.

Se on ”propagandaa” ihmisten välisen solidaarisuuden ja yhdenvertaisuuden puolesta. Tämä propagandatyö pitääkin yhdessä järjestää nykyistä paremmin – lasten ja aikuisten keskuudessa, Suomessa ja maailmalla.

Kolumni on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 28.6.2013.

Kommentteja (4)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *