Enemmän ja parempaa

Kirjoitettu Paavon blogi

Tällä viikolla eduskunnassa puhuttiin Ylestä. Yleisradion julkisen palvelun kustannukset katetaan ensi vuoden alusta uudella yleisradioverolla. Kaikki eduskuntapuolueet pääsivät asiassa harvinaiseen yksimielisyyteen.

Yle-verossa pyritään sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Uudesta rahoitusmallista hyötyvät erityisesti yksinasuvat pienituloiset. Kun jatkossa kaikki osallistuvat Yleisradion toiminnan rahoittamiseen, ei kenenkään henkilökohtainen osuus nouse kohtuuttomaksi.

Yle-vero ei ole käyttömaksu, vaan ministeri Krista Kiurua lainaten ”yhteiskunnan tärkeiden toimintojen turvaamiseen tarkoitettu vero siinä missä muutkin verot”.

Miksi Yle? Edes kaikille Yle-laista keskustelleille kansanedustajille ei näytä vieläkään olevan selvää, mitä kaikkea Ylen julkisen palvelun tehtävään kuuluu.

Yleisradion pitää – koulu- ja kirjastolaitoksen ohella – olla Suomen tärkein kulttuurilaitos, joka tavoittaa kaikki kansalaiset. Siksi on oleellista pohtia sisältöjä, kun vakaa ja riittävä rahoitus Ylelle on lopulta turvattu.

Ylelle määritelty uusi tehtävä on ”tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä”. Yleisradio on osa kansallista kulttuuriamme.

Ylen viime vuosien taloudellinen niukkuus on vähentänyt uusia kotimaisia ohjelmahankintoja. Tästä on ollut suorana seurauksena paljon kritisoitu uusintojen lisääntyminen.

Nyt kulttuurilaitos Ylen pitää vähentämisen sijaan kasvattaa ohjelmahankintoja.

Esimerkiksi kotimaisen elokuvan julkinen, veikkausvoittovaroista koostuva, rahoitus on valtiontalouden vakauttamisen vuoksi vähentymässä viime vuosien hyvän kehityksen jälkeen.

Rahoitusperustan muuttaminen veroluonteiseksi lisää julkisen palvelun yleisradioyhtiön velvoitetta edistää kulttuuria, kuten kotimaista radio- ja televisiodraamaa sekä elokuvaa mukaan lukien näytelmä- ja erityisesti lyhyt- ja dokumenttielokuvat.

Kotimaisen kulttuurituotannon tukemisella edistetään kulttuurialan ammattilaisten työskentelymahdollisuuksia. Kyse on siis paitsi laadukkaan ja taiteellisen ohjelmiston sekä suomalaisten elokuvien turvaamisesta, myös tärkeästä työvoimapolitiikasta.

Jos Yle haluaa – ja sen pitää haluta – nostaa profiiliaan sivistyneen valtion kulttuurilaitoksena, sen täytyy myös huomioida tekijänoikeudet. Ylen pitää olla reilu ja esimerkillinen kumppani tekijöiden ja yhtiön välisissä neuvotteluissa, joissa tekijänoikeuksista sovitaan.

Ylellä on myös tärkeä rooli kansallisesti merkittävien urheilutapahtumien välittämisessä. Aivan kuten kotimaisessa kulttuurissa, myös urheilussa on siirryttävä vähentämisestä lisäämiseen. Kansalaisilla pitää olla oikeus nähdä tärkeimmät urheilutapahtumat ilman maksukorttikanavien lunastamista.

Yleisradio kuuluu kaikille.

Kommentteja (4)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *