Pidin puheen tiistai-iltana Helsingissä Musiikkitalon klubilla Pori Jazzin ja Musiikkitalon yhteistyötilaisuudessa. Tässä puhe:

Hyvät ihmiset,

Musiikki aktivoi ne aivojen alueet, jotka ovat vastuussa tunteista, muistista, motoriikasta, ajan tajusta ja kielestä. Musiikki saa ne aivojen alueet toimimaan, joissa pyrimme ymmärtämään muiden ihmisten tarkoitusperiä. Siksi musiikki vahvistaa yhteistyökykyä. Se myös helpottaa stressiä ja kipua. Sen avulla voi tutkia ilon, surun, kaipauksen ja ihmettelyn kytkentöjä pään sisällä.

Kaksikymmentä vuotta sitten Sibelius-Akatemia käynnisti hankkeen Musiikkitalon rakentamiseksi. Kaksikymmentä vuotta sitten tällä tontilla VR:n punatiilisillä Makasiineilla järjestettiin ensimmäisiä taidenäyttelyitä, pidettiin kahvilaa, kirpputoria ja bileitä. Tänne perustettiin ekokauppa ja pyöräkorjaamo. Monilla helsinkiläisillä on makasiineista paljon muistoja. Minullakin.

Itsekin olen ollut järjestämässä Makasiineilla konserttia, jonne luikerrellutta pitkää jonoa Ben Zyskowicz oli taannoisen Hesarin haastattelun mukaan katsonut surullisena. Hän ei pitänyt esiintyjistä. Kun makasiinien suojelua puolustettiin komeasti 2000-luvun alkupuolella sain ilokseni kunniaa siitä. Puolustajien joukko tosin oli valtava. Ja kun makasiineilla mellakoitiin, sain kunniaa siitäkin. Mellakkapäivänä olin tosin puhumassa Turussa.

Makasiinit tarjosivat tilan uudelle kulttuurille, toivottavasti Musiikkitalo avautuu myös uuteen.

Makasiineja ei enää ole. Nyt on Musiikkitalon aika koota uusia muistoja. Tämä talo tuo uuden kerroksen Helsinkiin 1920-luvun loppuvuosina rakennetun Eduskuntatalon, 70-luvun alussa valmistuneen Finlandia-talon ja 90-puolivälin Kiasman ja Sanomatalon jatkoksi. Kaupunkisosiologi Lewis Mumford kirjoitti jo viime vuosisadan puolivälissä, että kaupunki on monen ajan luomus, sen elämä saa sinfonian luonteen.

Olen kuullut, että tämä talo antaakin uusia ulottuvuuksia sinfonioiden soitolle ja kuulemiselle. Luin lehdestä muusikon itkeneen ilosta talon hyvän akustiikan takia. Musiikkitalo on Sibelius-Akatemian, Helsingin kaupunginorkesterin ja Radion sinfoniaorkesterin “oma koti”.

Talo on myös paljon muuta. Toivon, että siitä muodostuu tärkeä yhteistyökumppani ja kohtaamispaikka hyvinkin erilaisille toimijoille.

Tänä iltana kuulemme jazzia. Pori Jazzin ja Musiikkitalon nyt alkava yhteistyö osoittaa, että Musiikkitalon merkitys on myös valtakunnallinen. Verkostojen kautta tästä tulee myös kansainvälinen talo. Kulttuuri- ja konserttitaloissamme on oltava monipuolista toimintaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tuella on toiminut valtakunnallinen klubi- ja aluekiertuehanke VAKA, jossa mukana oli myös Suomen Jazzliitto. VAKA tarkasteli esittävän musiikin vapaan kentän toimintaedellytyksiä ja pyrki selvittämään, miten konserttitalot saataisiin myös vapaiden ryhmien esitys- ja harjoituskäyttöön. Nyt on pohdittava keinoja luoda tähän lisää edellytyksiä. Toivon, että myös omaehtoinen musiikin tekeminen mahtuu tähän taloon.

Hyvä juhlaväki,

Kulttuuripolitiikalla pitää edistää kulttuurin moninaisuutta ja sen saattamista jokaisen ulottuville. Vanhan sloganin “kulttuuri kuuluu kaikille” on oltava totta.

Kulttuuri ei ole menokohde, vaan hyvinvoinnin ja talouden voima. Se työllistää uusia ja uusia ihmisiä, varsinkin nuoria. Viime vuosina kulttuurin toimialoille on syntynyt tuhansia uusia työpaikkoja. Eikä turhaan, sillä suomalaiset ovat Euroopan kärkeä myös kulttuurin kuluttamisessa. Esittävän musiikin vapaalla kentällä järjestettiin esimerkiksi vuonna 2008 reilut 15 000 konserttia, joissa kävi yhteensä noin kolme miljoonaa kuulijaa.

Hyvät ystävät,

Sanotaan, että jazz on elämäntapa. Se on yksilöllisyyttä, mutta se on myös yhteisöllisyyttä, josta syntyy bändin improvisoidessa yllätyksellisyyttä, muuntumista ja erilaisuutta.
Suomalainen jazz on korkeatasoista, arvostettua ja haluttua, varsinkin ulkomailla. Jazzin tulee näkyä ja sen arvostuksen vahvistua myös kotimaassa. Tässäkin talossa.

Sanotaan myös, että jazz on runoutta. Entinen vasemmistolainen kulttuuriministeri, runoilija ja muusikko Claes Andersson on tästä hieno esimerkki. Luen nyt teille katkelman runoilija Olli Heikkosen runosta Kuinka maa muuttui musiikiksi.

“Sumusta nousivat lohkareet, koskettimet Atlantin rannalle. Ja tuulten painallukset, sormien vahvat otteet, irrottivat sointuja. Niin maa seisoi neljällä jalallaan, tuulta vasten kuin flyygeli.
Se pauhasi koko koneiston voimalla, juurakkojen ja teräskielten vimmalla.”