Irlannin kansa äänesti EI

EU:n perustuslain, eli nykyiseltä nimeltään Lissabonin sopimuksen, käsittely eteni Suomessa ilman kansalaiskeskustelua ja vähällä huomiolla. Kun sopimuksen hyväksyminen oli ensimmäisessä käsittelyssä eduskunnan täysistunnossa, ei tästä mahtunut edes mainintaan esimerkiksi Yleisradion pääuutislähetykseen.

 

Eduskuntakeskustelussa moni kansanedustaja pahoitteli, ettei perustuslaista ole syntynyt kansalaiskeskustelua. Itse ihmettelin, miten kansalaiskeskustelua olisi voinut edes syntyä.

 

Silloinen europarlamentaarikko, nykyinen ulkoministeri Alexander Stubb, arvioi sopimuksen olevan 99 prosenttisesti sama kuin Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä kaatunut EU:n perustuslaki. Nyt sopimuksesta tehtiin vain sekavampi ja nimi vaihdettiin, jotta sitä ei olisi tarvinnut alistaa kansanäänestyksiin.

 

Kun eduskunta alkoi käsitellä Lissabonin sopimusta, ei asiasta oikein voinut käydä edes kansanedustajakeskustelua puhumattakaan kansalaiskeskustelusta. Nimittäin käsittelyn alkaessa eduskunnalla ei ollut käytössä ns. konsolidoitua versiota sopimuksesta. Me aloimme käsitellä lukukelvotonta versiota perustuslain uudesta muodosta.

 

Olen monesti ihmetellyt, jos kerran sopimus on niin hyvä kuin sitä on kehuttu, miksei kansan uskalleta antaa päättää asiasta. Kyllä kansa varmasti hyvän sopimuksen hyväksyy.

 

Lissabonin sopimusta ei haluttu kuitenkaan missään EU-maassa kansalaiskeskustelun piiriin ja kansanäänestyksellä arvioitavaksi. Nimittäin kansalla on välillä huono tapa äänestää väärin. Siksi sopimus vietiin läpi parlamenttikäsittelyissä nopealla tahdilla.

 

EU-johdon näkökulmasta valitettavasti yhdellä maalla, Irlannilla, on niin demokraattinen perustuslaki, että se vaatii Lissabonin sopimuksen kaltaiset päätökset alistettavaksi kansanäänestykselle. Siksi esimerkiksi Suomessa päätös sopimuksen ratifioinnista piti ehdottomasti tehdä viimeistään keskiviikkona, esimerkkinä irlantilaisille.

 

Tänään saatiin sen ainoan maan tulos, jossa kansalle annettiin mahdollisuus päättää sopimuksen hyvyydestä tai huonoudesta. Kansa päätti kaataa sopimuksen.

 

Luulenpa, että kohta alkavat poliittisen eliitin puheet siitä, että on epädemokraattista, kun yksi maa voi kaataa koko sopimuksen. Näillä puheilla voisi olla pohjaa, jos muissakin maissa sopimus olisi uskallettu antaa kansan päätettäväksi.

 

Kun tarkoituksella muualla väistettiin kansanäänestykset, ei voi siinä ainoassa maassa kansanvaltaisesti päätettyä sopimuksen kaatamista pitää mitenkään epädemokraattisena tuloksena. Irlannin kansa näytti varmasti monen muunkin eurooppalaisen kansan tahdon.