Tietovuodot kuuluvat demokraattiseen yhteiskuntaan

Kirjoitettu Paavon blogi

Olen ollut ministerinä TP-UTVA:n ja talouspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen. Näissä elimissä käsiteltiin lähes viikottain luottamuksellisia tai salaisia asiakirjoja. Osa liittyi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, osa esim. yrityssalaisuuksiin tai europaketteihin.

Kun esim. Turun telakkaa pelastettiin, kritiikki oli rajua niin omilta kuin oppositiolta (Sipilä ja Soini vaativat rahan kaatamista korealaisilla omistajille). Hankala oli poliittisia päätöksiä puolustaa, kun ne perustuivat salaisiin tietoihin korealaisen emoyhtiön tilanteesta. Onneksi pidimme päämme ja nyt Turun telakalla on tilauskirjat täynnä ja vienti vetää.

Myös nykyään ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä käsittelen luottamuksellisia asiakirjoja ja saamme salassa pidettävää tietoa.

Salauspäätös ei ole jumalan sana eikä ainoa totuus. Ne ovat hallinnollisia päätöksiä, joita tulee arvioida kriittisesti.

Eduskunnassa varsin usein kyseenalaistetaan joihinkin asiakirjoihin liittyvä vaiteliaisuuspyyntö. Se on päätöksentekijöiden oikeus ja myös velvollisuus. Punaisia leimoja ei pidä lyödä papereihin helposti.

Vaikka suhtautuisi kriittisesti jonkun asiakirjan salaamiseen, ei se oikeuta itse ”purkamaan” salausta.

*

Olen siis käsitellyt varmasti satoja ja satoja salaiseksi luokiteltuja asiakirjoja. Yleensä korkein salaus on TL2. En muista kuin kerran käsitelleeni TL1 tietoa. Silloinkin aika laajasti kyseenalaistettiin, oliko salausluokitus liian tiukka.

Siltä osin ymmärrän siis reaktion rajuuden, kun TL1 asiakirjoja on vuodettu. Mutta kun erityisesti puolustusministeri Niinistö ja puolustusvoimien korkeat työntekijät ovat lähteneet hyökkäykseen Helsingin Sanomia vastaan niin herää kysymys, onko osoite ihan oikea.

Eihän lehti ole vuotanut asiakirjoja vaan asiakirjat on vuodettu lehdelle. Eikö katseen pitäisi Niinistöllä ja kenraaleilla kohdistua pikemminkin itseensä kuin lehdistöön?

Itse Helsingin Sanomien jutussa ei tainnut olla aikuisten oikeasti mitään sellaista, mikä todellisuudessa oli huippusalaista. Kymmenen vuotta vanhoja asiakirjoja.

Johtuuko reaktion voimakkuus siitä, mitä pelätään olevan tulossa pikemminkin kuin siitä mitä nyt julkistettiin? Yritetäänkö lehdistöä peloitella hiljaiseksi?

*

Tietovuodot ja asioiden, joita halutaan salata, paljastaminen kuuluu demokratiaan. Tämän toteuttaminen on yksi vapaan lehdistön perustehtävistä.

Lähdesuoja on yksi länsimaisen yhteiskunnan lehdistönvapauden kulmakivistä.

Siksi etsintä toimittajan kotiin, jossa pyrittiin mahdollisesti murtamaan lähdesuojaa ja samaan haltuun vielä julkaisematonta salaista materiaalia, vie poliisin ja viranomaiset vähintään kaltevalle pinnalle.

Tällaisiin uutisiin on totuttu maissa, joissa ei ole lehdistönvapautta.

*

Tietovuotajilla on usein joku motiivi ja tavoite. Harvoin se on vain ylevä avoimuusperiaate. Siksi on tässä tilanteessa myös kysyttävä, kuka vuodosta hyötyy?

Share on LinkedIn0Share on Google+0Tweet about this on TwitterShare on Facebook0
Kommentteja (0)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *