Neuvottelut ainoa tie kestävään rauhaan Ukrainassa

Kirjoitettu Paavon blogi

Ukrainan tilanne muuttuu lähes päivittäin. Edellisen päivän pohdinnat saattavat jo seuraavana päivänä olla vanhentuneita. Tällä hetkellä tilanne näyttää menevän koko ajan pahempaan suuntaan.

Maidanilla mieltä osoittaneen taustaltaan hyvin sekalaisen joukon pettymystä ja jopa raivoa on helppo ymmärtää. Vallanpitäjiä on vaaleissa vaihdettu, mutta laajamittainen korruptio on pysynyt entisenlaisena. Oma ja lähipiirin etu on asetettu yhteisen edun edelle ja maan rikkaudet ovat valuneet veroparatiiseihin.

Kuten historiassa usein ennenkin, käyttävät monet tilannetta hyväkseen. Sekä Venäjällä että Ukrainassa lietsotaan nyt kiihkeää kansallismielisyyttä valtaapitävien aseman pönkittämiseksi. Taloustilanteen vuoksi maaperä on otollista.

Venäjän toiminta on ollut YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden vastaista. Sitä ei pidä hyväksyä. Esimerkiksi Odessan karmeat tapahtumat osoittavat, että ukrainalaisten puolella on ryhmiä, jotka eivät myöskään kunnioita ihmisten oikeutta rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.

Osapuolten tulisi pidättäytyä kärjistämästä konfliktia sellaisella retoriikalla, jossa demonisoidaan toiset ihmiset kielen tai etnisen ryhmän perusteella. Sellainen tietoinen vihanlietsonta on täysin vastuutonta varsinkin, jos sen tekevät poliittiset johtajat tai valtamedia.

Vierailin viime maanantaina Tukholmassa tapaamassa Vänsterpartietin ihmisiä. Juttelin matkalla kentälle montenegrolaisen taksikuskin kanssa. Hän pakeni aikoinaan kotimaastaan, kun olisi joutunut Serbian armeijaan. Taksikuski sanoi, että Ukrainan tapahtumat tuovat hänelle jotenkin mieleen Jugoslavian sotia edeltäneen tilanteen.

Jugoslavian hajoamissodissa nähtiin, että sota Euroopassa oli mahdollinen vielä 1990-luvulla. Sotia edelsi kehitys, jossa poliittiset johtajat alkoivat omien päämääriensä vuoksi korostaa vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja rauhanomaisesti eläneiden ihmisten etnisiä eroja. Krimin ja Ukrainan tilanne osoittaa, että pahimmassa tapauksessa sama voi toistua myös 2010-luvulla.

Geneven julkilausuman toteuttaminen olisi nyt tärkeintä, koska kaikki osapuolet ovat sen hyväksyneet. Venäjän tulisi tehdä kaikkensa tilanteen rauhoittamiseksi ja antaa tukensa demokraattisten presidentinvaalien järjestämiselle. Venäjä lienee ainoa taho, joka voi vaikuttaa separatisteihin.

Ukrainan hallituksen on puolestaan nopeasti edettävä perustuslakiuudistuksessa, jotta ihmisten luottamus hallintoon ja ihmisoikeuksiin palaa. Laittomien aseellisten ryhmien aseistariisunta on välttämätöntä. Suuri ongelma on se, etteivät kummankaan puolen aseelliset ryhmät ole enää välttämättä kenenkään hallinnassa, ei Moskovan eikä Kiovan.

Nyt ei tulisi ruokkia ihmisten synkimpiä puolia ja kansalliskiihkoisia ajatuksia, vaan yrittää kääntää keskustelua siihen mikä on todella tärkeää, eli talous ja työpaikat. Niillä rauhaa on ennenkin Euroopassa rakennettu.

Nyt ei myöskään kaivata kenenkään ulkopuolisten sotilaallista toimintaa provosoimaan tilannetta väärillä viesteillä. Venäjän sotilaallinen uhittelu ei ainakaan helpota tilannetta. Naton voimistunut läsnäolo Baltiassa tai spekulointi Suomen Nato-jäsenyydellä ei auta ketään, kaikkein vähiten sotaa pelkääviä ihmisiä Ukrainassa.

Etyj on viime vuosikymmeninä kuihtunut lähinnä vaalitarkkailujärjestöksi. Helsingin Ety-kokouksesta 1975 lähtien järjestön varsinainen tarkoitus on kuitenkin ollut tarjota foorumi, jossa Euroopan rauhan ja turvallisuuden asioista voidaan keskustella ja niitä ratkaista rauhanomaisesti. Etyjin kaikki mahdollisuudet tulee käyttää hyväksi. Tarvitaan Etyjin elvytys.

EU ja EU:n jäsenmaat ovat viime vuosina olleet valmiita tukemaan rahoitusjärjestelmää miljardeilla, kun talouden vakaus on ollut uhattuna. Nyt kun suuren eurooppalaisen maan rauha on vaakalaudalla, olisi EU:lla oltava valmiutta tukea kaikkia ponnisteluja niiden tavoitteiden eteen, joista Geneven julkilausumassa yhdessä Ukrainan, Venäjän, Yhdysvaltojen ja EU:n kesken sovittiin.

Kommentteja (4)
  1. Jyry Heinänen 11.5.2014-12:51

    Arvoisa kansanedustaja,
    kirjoituksessanne puuttuu mielestäni eräs olennainen asia: Ukrainan vaaleilla valittu presidentti syrjäytettiin väkivaltaisella vallankaappauksella. Presidentin väitetty epäsuosio korruptioskandaaleineen ei tietenkään ole peruste vallankaappaukselle. Mellakoivaa porukaa oli joka tapauksessa alle prosentti Ukrainan väestöstä, joten 99% Ukrainan kansasta ei ollut kaatamassa hallitusta.
    Kysymys kuuluukin, millä oikeudella ja kenen valitsemina Ukrainan nykyiset vallanpitäjät hallitsevat?
    Ja laitonta hallintoahan kansalla on täysi oikeus vastustaa!

  2. Juhani Harjunharja 11.5.2014-13:05

    Oikeaan osunut kirjoitus! Neuvottelut on ainoa oikea tie rauhaan Ukrainassakin! Helsingin ETYk-henkikin herätettäköön uudelleen.

  3. Mats Nyman 11.5.2014-14:58

    Paha siinä on Kiovan hallinnon rakentaa riittävän nopeasti yhtenäisyyttä kauniilla sanoilla ja teoillakaan, kun separatistit kuuntelevat vain Venäjää ja teoillaan vähentävät Kiovan hallinnon uskottavuutta. Koetan olla puolueeton, mutta näkisin silti että ”länsi” (Kiovan voimassaoleva hallitus, länsi-Ukraina) on tässä edennyt rakentavampaa tietä kuin ”itä” (Donetsk, nykyisen hallinnon vastustajat, separatistit, venäläismieliset, Moskova?). Mitkä olisivat oikeat keinot saada maa säilymään yhtenäisenä, olot rauhallisiksi kansalle, Kiova säilyttämään uskottavuutensa, ”länsi” ja ”itä” taas lähemmäksi toisiaan, estää kansanäänestyksen irvikuvat ja uusien Krimien synty ja lopuksi tulevat presidentinvaalit kunnialla järjestetyiksi? Jos kaikkea ei voi saada, niin mitä pitää sitten uhrata, ja loppuuko aikakin?

  4. Markku Lämsä 11.5.2014-19:47

    Yleis huomio kirjoituksestasi, koskee niin Jukoslavian aikaisia tapahtumia, kuin nykyistä Ukrainan kahakkaa, Onko USA, EU ja läsimaat toimineet YK:n periaatteiden ja kasnainvälisen oikeuden mukaisesti?

    Mitä tulee Geneven sopimukseen, niin länsi, eikä Ukraina ole pienimmässäkään määrin yrittäneet toteuttaa sopimusta, vaan jatkaneet uhkailua niin, Ukrainan Venäläisiä ja Venäläisiä kohtaan. Ovatko nämä Lännen Venäjälle asettamat pakotteet kansainvälisten lakien mukaiset.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *