Yhteistyössä mutta erillään

Kirjoitettu Paavon blogi

Vapun poliittisten puheiden jälkipuinti alkoi heti tänään, kun eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma kommentoi julkisuudessa vasemmistopuolueiden yhteistyötä. Heinäluoma tarttui vappupuheessani esittämääni ajatukseen siitä, että Suomeen tarvitaan ahneuden, itsekkyyden ja markkinavoimien ylivallan vastainen kansanliike, jossa olisivat mukana kummatkin työväenpuolueet, ammattiyhdistysliike, vasemmalla kallellaan olevia vihreitä ja laaja kirjo kansalaisliikkeitä.

Heinäluoman mielestä yhteistyötarjous olisi Vasemmiston puolelta ollut jotenkin ainutkertainen. Hänen johtopäätöksensä oli lisäksi, että Vasemmiston ja SDP:n pitäisi muodostaa kuntatasolla yhteisiä valtuustoryhmiä.

Ajatus on kuolleena syntynyt, vaikka se on helposti ymmärrettävissä lähestyvistä kuntavaaleista johtuvaksi taktikoinniksi. Sosialidemokraatit ovat usein ennen vaaleja kalastelemassa Vasemmiston vesillä.

Käytännössä valtuustoryhmien yhdistäminen tarkoittaisi sitä, että puolueet sulautettaisiin yhteen kuntatasolla. Siihen pätevät täsmälleen samat perusteet kuin puolueiden yhdistymiseen valtakunnan tasolla: siitä ei olisi hyötyä Vasemmistolle, ei demareille eikä myöskään niille rajatuille tavoitteille, jotka ovat puolueille yhteisiä.

Missään Euroopan maassa kehitys ei ole kulkenut sosialidemokraattien tai sosialistien ja siitä vasemmalle olevien puolueiden yhdistymisen suuntaan. Päinvastaisia esimerkkejä sitä vastoin on. Esimerkiksi Kreikassa sikäläisen demaripuolueen Pasokin vasemmasta laidasta on lohjennut iso siivu uuteen puolueeseen, koska Pasokin talouspolitiikka on kurjistanut tavallisten kreikkalaisten asemaa yhä ankarammin tavalla, jonka vaikutukset saamme kokea Suomessakin. Myös Saksassa demareista irtautui joitain vuosia uusi vasemmistopuolue protestina liittokansleri Gerhard Schröderin oikeistolaiselle talouspolitiikalle.

Yhteistyötä voidaan toki tehdä, myös hallitustasolla kuten on tapahtunut Norjassa, Tanskassa, Islannissa, monessa Saksan osavaltiossa tai Suomessa.

Talouselämään on Suomessa ja maailmalla pesiytynyt kokonaan uudenlainen ahneuden kulttuuri, jossa kaikki muut arvot uhrataan omistajien voittojen ja yritysjohdon kohtuuttoman palkitsemisen turvaamiseksi. Silloin saavat joustaa työntekijät, ympäristö ja valtiot. Samaan aikaan hallitusten pitää yhä enemmän mittauttaa luottamuksena markkinavoimien ja yksityisesti omistettujen luottoluokituslaitosten silmissä. Äänestäjien, kansalaisten tuki on silloin monesti toisarvoista.

Ajan oudosta ilmapiiristä kertoo jotain sekin, että demokratiaa avoimesti halveksivia rahanahnehtijoita ihaillaan syvällisinä yhteiskunnallisina ajattelijoina.

Tämän kehityksen suunta on muutettava. On uskallettava nousta markkinavoimien saneluvaltaa vastaan. Tässä kamppailussa varmasti tarvitaan koko vasemmiston ja ay-liikkeen yhteistyötä. Mihinkään puolueiden yhdistelypuheisiin tämä ei kuitenkaan ole tekosyy. Päinvastoin yhteistyön voima on sen osanottajien erilaisuudessa ja moninaisuudessa.

Share on LinkedIn0Share on Google+0Tweet about this on TwitterShare on Facebook68
Kommentteja (2)
  1. Esko Juhani Huotari 2.5.2012-19:27

    Oikein hyvä ja selkeästi ilmaistu kannanotto Arhinmäeltä. Jos emme tarvitsisi kahta työväenpuoluetta, meillä ei olisi niitä kahta.

  2. Juhani Harjunharja 3.5.2012-10:31

    Ihan hyvä kirjoitus Paavolta.

    Nyt vain ”on usakellettava nousta markkinavoimien saneluvaltaa vastaan.” Tässä Vasemmistoliitto ministereineen voi olla aloitteellinen. Sitä se voi olla sekä valtiollisen hallinnon että kunnallisen hallinnon tasolla esittämällä ihan lainsäädäntöönkin ulottuvia ratkaisuja.

    Talouden demokratisointiasia voisi olla se näkyvä askel, jonka toivoisin näkevän päivänvalonsa muodossa jos toisessakin Vasemmistoliiton esityksissä keskustelujen avaamiseksi koko vasemmistossa ja ay-liikkeessä. Jos milloinkaan niin nyt tämän hallituskauden tässä vaiheessa talousdemokratian kehittämisen nostaminen politiikan agendalle voisi tuottaa tulostakin.

    Porvarispuolueiden asema näyttäisi nyt sellaiselta, että vasemmiston ja ay-liikkeen nouseminen johtoajatusten esittäjäksi voi toteutua yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tilanne on jotenkin odottava, ja siitä on syytä ottaa vaarin.

    Selkeän kapitalismikritiikin lisäksi olisi Vasemmistoliiton nostettava laajennetun demokratian vaatimus päivänpolitiikan vaatimukseksi ja puheenaiheeksi. Tämä koskee samalla sekä valtio- että kuntatasoa, mutta myös yksityistä sektoria. Työ ja opiskelu ovat ihmisten asioita, niin sitä on demokratia kaikkinensa, myös työ-, talous- ja opintodemokratia.

    ”Rahan vallasta kansanvaltaan” on edelleenkin ajankohtainen vaatimus.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *