Tarvitaan punavihreää kaivospolitiikkaa

Leonardo DiCaprion, Jennifer Connellyn ja Djimon Hounsoun tähdittämä Veritimantti-elokuva nosti monien tietoisuuteen Afrikan kaivosteollisuuden pimeän puolen.

Suoranainen orjatyö kaivoksilla ja sisällissodat luonnonvarojen hallinnasta ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Monien maiden poliittinen järjestelmä ei suojele omia kansalaisiaan tai luontoa suuryrityksiltä, jotka tekevät mitä vain saadakseen mahdollisimman suuren voiton.

Suomessa demokratia on toiminut paremmin. Silti meilläkin luonnonvaroja ja liikenneverkkoja lahjoitetaan kaivosteollisuuden suuryritysten käyttöön ilman kunnollista vastinetta.

Malmien kysyntä ja hinta tulee vain kasvamaan tulevaisuudessa, joten nyt on korkea aika miettiä Suomen strategia uudelleen – kuinka hyödyntää luonnonvaroja mahdollisimman kestävästi ympäristön kannalta ja työllistävästi siten, että syntyvä vauraus jää hyödyttämään koko yhteiskuntaa. Ei ole oikein, että suuryrityksille jaetaan pikavoittoja ja meille jää vain ympäristöongelmia sekä hetkellistä työllisyyden kohenemista.

On toimittava siten, että luonnonvarat myös jalostetaan mahdollisimman pitkälle Suomessa. Uraaninlouhinnan tai muun ympäristön kannalta erityisen haitallisen toiminnan ollessa kyseessä pitää louhinta voida estää kokonaan. Uraaninlouhinta on saastuttanut laajoja maa-alueita ja pohjavesiä paitsi Afrikassa, myös vauraissa teollisuusmaissa. Kaikki kaivosteollisuus pitää tehdä ympäristön kannalta kestävästi.

Vastuullisin tapa on perustaa Suomeen valtiollinen kaivosyhtiö, jolloin luonnonvaramme hyödyttävät meitä kaikkia. Joka tapauksessa on säädettävä kaivoksille vero, jonka tuotto menisi valtiolle, mutta jota voitaisiin jakaa myös kaivoksen sijaintipaikkakunnalle. Pääasia, että meillä on malttia vaurastua ja miettiä rauhassa, miten saamme kaivoksista pitkällä ajanjaksolla suurimman yhteiskunnallisen hyödyn.

Australiassa otettiin käyttöön yhtiöiden voitoista perittävä merkittävä kaivosvero. Norja ottaa itselleen hyödyn öljyn ja kaasun tuotannosta. Suomessa on otettava oppia parhaista käytännöistä ulkomailla ja rakennettava malli, joka tehdään oman yhteiskuntamme etua ajatellen – eikä ylikansallisen suurpääoman ehdoilla.