Kerran vielä katsomot täyttyvät

Ystäväni opetteli peruskoulun ensimmäisellä luokalla aakkosia. Opettaja kertoi, että on aakkosissa on yksi kirjain, jota ei löydy mistään suomenkielisestä sanasta. Vakioveikkauskupongilta hän löysi kuitenkin Q-kirjaimen. Siksi ystävälläni on nykyään tatuoituna QPR:n logo olkapäähän.

Setäni luokkakaverin isoveli oli merimies, joka purjehti työkseen Lontooseen 1970-luvulla ja kävi katsomassa Chelsean pelejä. Jos setäni halusi käydä lauantaisin luokkakaverillaan, piti hänen kannattaa Chelseaa. Siksi itkin toukokuussa Münchenissä ilosta, kun Didier Drogba upotti rangaistuspotkun sisään Mestarien liigan finaalissa.

Olen vieraillut lähes 80 eri stadionilla Englannissa katsomassa jalkapalloa. Paikalliset hämmästelevät aina sitä, miten pienimmilläkin seuroilla voi olla suomalaisia kannattajia. Syyt liittyvät tietenkin lauantain Englannin liigan televisiolähetyksiin ennen saunaan menoa. Joku ihastui pelipaidan väriin tai seuran logoon, toinen innostui voittajasta, kolmas alkoi sympata altavastaajaa. Täysin epärationaalisella perusteella vuosikymmeniä sitten valittu seura pysyy suosikkina, alasarjoissakin.

*

Suomalaisen jalkapallon pieniin yleisömääriin on etsitty selitystä siitä, että kiinnostus kohdistuu vain englantilaisiin jalkapalloseuroihin. Vielä 1990-luvulla suomalaisen seuran kannattamista pidettiin jopa vähän nolona.

Pienien suomalaisten yleisömäärien selitys ei kuitenkaan löydy ulkomaisesta jalkapallosta. Vaikka kannatan intohimoisesti Chelseaa ja AIK:ta, kannatan myös Käpylän Palloa. Luulenpa, että kukaan ei ole nähnyt yhtä monta FC Jokerien peliä kuin minä.

Ruotsissa ja Norjassa on yhtälailla seurattu englantilaista jalkapalloa 1960-luvulta lähtien. Englantilainen jalkapallo on vielä suurempi juttu muissa Pohjoismaissa kuin Suomessa. Olin pöyristynyt, kun Norjan pääsarjaottelussa kuulutettiin tilannetietoja valioliigaotteluista. Silti naapurimaissa yleisömäärät ovat aivan toisella tasolla kuin Suomessa.

Kysymys on jalkapallokulttuurista. Lapsille annetaan nimi ja seuran jäsenyys samaan aikaan. Pienestä pitäen opetetaan käymään stadionilla.

Myös seurat pyrkivät kasvattamaan aina uudet kannattajasukupolvet. Ennen ottelua seurojen kaupat täyttyvät isistä ja äideistä, jotka ostavat tutteja ja paitoja. Pienillä AIK:n kannattajilla lukee paidassa ”Norra Stå, när jag kan gå”. Hammarby-vauvoilla paidassa on Bajenin logo ja teksti ”Jag valde mig själv”.

Vanhemmat ja lapset pääsevät yhdessä halpaan yhteishintaan perhekatsomoon. Kävin viime kesänä ensimmäistä kertaa AIK:n perhekatsomossa. Katsomon edessä oli kasvomaalausta, kentän ja katsomon välissä oli vaunuparkki. Tauolla vieraillut Gnagis-maskotti sai koko katsomon sekaisin.

*

Jalkapallokulttuuri voi juurtua myös Suomeen. Maajoukkue raivaa tietä uudelle kulttuurille. Muistan hyvin 1980-luvun maaottelut, joissa kävi vain joitain tuhansia katsojia. Stadion täyttyi toki Englantia, Hollantia tai Brasiliaa vastaan, mutta silloin suurin osa tuli katsomaan vastustajajoukkueen pelaajia.

Nyt MM-karsintojen avausottelussa 35 000 ihmistä tuli kannattamaan Suomea, ei ihailemaan Frank Riberytä. Pohjoiskaarre on eurooppalaisessa mittakaavassakin vaikuttava kannattajakatsomo ja koko stadion liittyi Pohjoiskaarteen huutoihin, kunhan ne pidettiin riittävän yksinkertaisina.

Suomalaisessa seurajalkapallossa katsomot eivät täyty kikoilla tai yksittäisillä tempauksilla, tarvitaan pitkäjänteistä työtä. Seurojen pitää luoda oma identiteetti ja sitoa se paikallisuuteen. Avauskokoonpanoon pitää nostaa rohkeasti nuoria ”oman kylän poikia”. Tämä kehittää suomalaista jalkapalloa, mutta myös mahdollistaa paremmin samastumisen omaan seuraan.

Oman seuran edustusjoukkueen pelien pitää olla harjoituslistassa samanlaisia tapahtumia kuin treenien lähikentällä. Perheitä pitää houkutella omiin katsomoihinsa, seuraamaan ottelua ja aistimaan kannattajien luomaa tunnelmaa.

*

Naisten maajoukkue selvitti upeasti tiensä EM-kilpailuihin. Haluan uskoa, että miesten maajoukkue seuraa naisten esimerkkiä. Ja minä uskon myös, että katsomot vielä täyttyvät sarjaotteluissa. Olenhan jalkapalloromantikko.

*
Kolumni on julkaistu myös Veikkaaja-lehdessä.