Hallituksen sisällä on eroja EU-politiikassa

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää tällä viikolla kesäkokoustaan Hämeenlinnassa. Ohessa puheenvuoroni kokouksen avauksessa.

Suomalaisen huippu-urheilun tila, kapellimestari Esa-Pekka Salosen näkemykset kulttuuripolitiikasta, Julian Assangen asema sananvapauden puolustamisen ja vakavien rikosepäilyjen ristiaallokossa, Pussy Riotin nostama keskustelu siitä, mitä Venäjällä saa ja ei saa tehdä sekä vääränlaiset kesäsäät ovat vieneet kesän aikana paljon palstatilaa niin lehdissä kuin netissäkin.

Kaikki nuo edellä mainitut aiheet – kansallinen itsetunto ja kansallisen kulttuurin muutokset, oikeudenmukaisuus ja sananvapaus sekä luonto – ovat elämän kannalta tärkeitä. Niihin sisältyy filosofisiakin kysymyksiä oikeasta ja väärästä ja elämän mielekkyydestä.

Mutta niiden rinnalla kulkevat maamme ja maailmamme arkisemmat ongelmat, ihmisten selviytyminen arjessa. Tänään haluan puhua niistä.

Parhaillaan on käynnissä keskusteluja, jotka tuovat esiin sen, miten erilaisia ajatusmaailmoja maamme hallituspuolueiden taustalla on. Keskeisin näistä on poliittinen vääntö vanhuspalvelulaista. Edellisen hallituksen hylkäämä vanhuspalvelulaki menee nyt sellaiseen suuntaan, jota olemme jo vuosia vaatineet. Pelkät suositukset eivät ole riittäneet takaamaan laadukkaan hoidon ja hoivan turvaavaa työntekijämäärää, tarvitaan sitovia vähimmäishenkilöstömitoituksia.

Kokoomukselle vanhuspalvelulaki ja etenkin henkilöstömitoitus on kova paikka. Vastoin heidän väitteitään, haluan todeta, että henkilöstömitoitus ei estä laadukasta kotihoitoa. Se ei vie kunnilta itsenäisyyttä. Henkilöstömitoituksella varmistetaan vähimmäistaso, ettei missään hoideta vanhuksia liian pienellä henkilökunnalla.

Hallituksen enemmistö on henkilöstömitoitusten kannalla. Pääministerin tehtävä on näissä asioissa viedä eteenpäin enemmistön tahtoa. Haluamme myös nopeuttaa asumistuen uudistamista. Tämä parantaisi pienituloisten asemaa selvästi.

Viime keväänä tehdyn puoluebarometrin mukaan Vasemmistoliiton äänestäjät ovat kiinnostuneempia ympäristöasioista kuin muiden puolueiden äänestäjät.

Hallituksella on edessään isoja vääntöjä myös ympäristöasioiden suhteen.

Yksi merkittävimmistä on ilmastolain säätäminen. Ilmastolaki saatiin hallitusohjelmaan määrätietoisen kampanjoinnin ja pitkien neuvotteluiden tuloksena. Ympäristöministeri ei ole saanut vietyä ilmastolakia riittävästi eteenpäin ja pelkona on, että laki siirtyy käsittelyyn hallituskauden lopulle, jolloin koko laki voi jäädä säätämättä tai vesittyä näennäiseksi parannukseksi.

Ilmastolain suhteen on lopetettava viivyttely ja neuvottelujen on alettava. Tämän hallituksen on näytettävä, että ympäristöasiat eivät ole vain kulloisenkin vero- ja muun politiikan viherpesua, vaan olennainen osa politiikan ydintä.

Vasemmistoliitto perustettiin punavihreäksi puolueeksi. Punavihreät ratkaisut ovat välttämättömiä ja ne ovat politiikan ydintä.

Hallitusohjelmaan kirjattu kaivosrahaston perustaminen voi olla hyvä alku uudenlaiselle luonnonvarapolitiikalle. Meidän yhteiset rikkautemme pysyvät turvallisesti maaperässä, joten niiden taloudellista hyödyntämistä ei kannata toteuttaa hätäillen.

Kestävä luonnonvarapolitiikka ei ole vain ympäristöpolitiikkaa. Se on myös talouspolitiikkaa. Annammeko ylikansallisten suuryritysten kaivaa rikkaudet maasta ja jättää jälkeensä kaatopaikan? Vai verotammeko ja valvommeko yrityksiä riittävästi? Parhaimmassa tapauksessa järjestämme kaivostoiminnan itse valtionyhtiön toimesta.

Tähän asti olemme nähneet, kuinka kokoomuslainen elinkeinopolitiikka on jyrännyt heikon ympäristöpolitiikan. Muutosta ei ole odotettavissa, jos paljastuviin ympäristöongelmiin reagoidaan jälkikäteen. Kaivosteollisuus pitää uskaltaa ottaa demokraattiseen kontrolliin nykyisen villin lännen ”löytäjä saa pitää” -politiikan sijaan.

Viime viikolla, kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa, puheenjohtaja Jyrki Katainen esitti, että Suomen työttömyysongelmia ratkottaisiin maksamalla nuorille muita pienempää palkkaa.

Mielestäni tämä on iso ideologinen kysymys. Haluan korostaa, että Vasemmistoliitto ei hyväksy
perusteettomia, ikään pohjautuvia palkanalennuksia. Samasta työstä kuuluu kaikille sama palkka.

Periaate siitä, että ihmiset saavat samasta työstä saman palkan on myös tasa-arvokysymys. Miesten ja naisten välinen samapalkkaisuus ei ole edennyt riittävän rivakoin askelin.

Tasa-arvon on ulotuttava yhtenä peruskivenä kaikkeen yhteiskunnan elämään: niin työhön, liikuntaan kuin kulttuuriinkin.

Suomen kunnissa asuu melkein kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä, joissa kulttuuriin käytetään rahaa enintään 15 euroa per asukas. Se ei ole paljon. Ja näitä kuntia on yli 270. Vain 74 kunnassa kulttuuriin käytetään rahaa enemmän kuin 16 euroa asukasta kohti. Nämä kunnat ovat sellaisia joihin taide- ja kulttuurilaitokset ovat keskittyneet.

Vaikka olisi työtä ja toimeentuloa, kukaan ei halua asua paikassa, jossa ei ole kulttuuria. Yksi tärkeimmistä pyrkimyksistäni kulttuuriministerinä on mahdollistaa se, että myös syrjäkylissä voisi nauttia kulttuurista, viedä kulttuuria sinne, missä ihmiset liikkuvat, lähiöihin ja maaseututaajamiin.

Kulttuuri – aivan sama onko se vanhanaikaisen jaottelun mukaisesti korkeaa tai matalaa – on myös demokratiaa ja moniäänisyyttä. Nyt, kun valtion talous myös kulttuurin suhteen on tiukoilla, pitää keskustella siitä, millaista kulttuuria valtio tukee ja miksi. On myös tunnustettava, että kulttuuri muuttuu koko ajan. Sitä ei voi jakaa selkeästi määriteltyihin lokeroihin tai hierarkioihin. Budjettiriihessä haemme parannuksia kulttuurin rahoitukseen.

Eurokriisi on puhututtanut meitä poliitikkoja koko kesän, vaikka aihe alkaa tulla jo korvista ulos niin päättäjiltä kuin kansalta.

Vasemmisto on koko kriisin ajan vaatinut sijoittaja- ja omistajavastuuta. Espanjan tukipaketissa on tiukat linjaukset. Vasemmiston tehtävä on valvoa, että ne myös toteutuvat.

Pelättävissä ja todennäköistä on se, että Espanjan tukipaketti ei jää viimeiseksi. Siksi on keskusteltava siitä, miten järjestelmää on muutettava. Vasemmisto tuo tähän keskusteluun konkreettisia omia ehdotuksia syksyn aikana.

Euroopassa, Suomessa ja hallituksen sisälläkin on erilaisia näkemyksiä EU-politiikasta. Eilen ulkoministeriön suurlähettiläspäivillä ulkomaankauppa- ja Eurooppa-ministeri Alexander Stubb oli sitä mieltä, että ongelma ”liikaa sääntelyä, liikaa rajoituksia, liikaa jäykkyyttä”.

Eikö juuri sääntelyn puute ole syy nykyiseen rahoitusmarkkinakriisiin? Juuri heikosti säännellyt rahamarkkinat heiluttavat nyt kansallisvaltioita.

Asia on päinvastoin – juuri rahoitusmarkkinoiden sääntelyn puute on keskeinen syy finanssikriisiin.

Vasemmistoliiton tärkein ponnistus tänä syksynä ovat kunnallisvaalit. Puolueemme keskeinen teema vaaleissa on puolustaa laadukkaita, maksuttomia, kaikkien saavutettavissa ja kunnan omana työnä tehtyjä julkisia palveluita. Yhdessä reilun ja riittävän perusturvan kanssa, julkiset palvelut ovat pohjoismaisen hyvinvointivaltion ydin.

Kunnallisvaalien yksi keskeinen puheenaihe tulee olemaan suuri kuntauudistus. Kuntauudistuksen tavoitteena pitää olla niin vahvat kunnat, että ne pystyvät huolehtimaan peruspalveluista ja että niissä toimii aito lähidemokratia. Kunta ei ole vain identiteetin tekijä, se on ennen muuta julkisten palveluiden tuottaja.

Kuntaliitokset olisi hyvä ratkaista esimerkiksi kansanäänestyksin. Tämä pakottaisi myös kuntapäättäjät aidosti perustelemaan omaa kantaansa, puolesta tai vastaan. On pystyttävä vastaamaan, miten julkiset palvelut pystytään tulevaisuudessa turvaamaan ilman kuntauudistusta – eikä vain inttää hallituksen keskittävän.

Kansanäänestykset saattaisivat johtaa vähäisempiin kuntaliitoksiin – tai sitten ei. Kun kuntalaisille kerrottaisiin selvästi oman kunnan taloudellinen tilanne, tämä saattaisi jopa jouduttaa mahdollisia kuntaliitoksia.

Kuntaliitosten tapahtuessa ihmisiä pitää myös kannustaa ajattelemaan, että oman alueellisen ja paikallisen kulttuurin merkitys voi myös korostua Euroopassa, jossa keskushallinnon valta tiukentuu. Think global, act local – ajattele globaalisti, toimi paikallisesti.