Eteenpäin on menty

Kirjoitettu Paavon blogi

Suomen maajoukkueen entinen päävalmentaja Antti Muurinen laukoi jälleen kerran hävityn ottelun jälkeen legendaariseksi muodostuneen lauseen: ”eteenpäin on menty, lopussa saatiin kulma”.

Hallituksen eilen pikavauhtia loppuun puima budjettiriihi päättyi Vasemmiston kannalta tyydyttävästi. Ei tullut arvokisapaikka, mutta muutama maali pelkän kulman sijaan. Vaikka oli tavoitteita, joita emme saavuttaneet, isoissa asioissa päästiin myös vasemmiston näkökulmasta eteenpäin.
Budjettiiihi saatiin päätökseen nopeasti siksi, että suurin osa hallitusta tämän budjetin osalta jakaneista kysymyksistä kyettiin siivoamaan pöydältä jo kevään ennätyspitkissä ja –vaikeissa hallitusneuvotteluissa. Nopea budjettiriihi osoittaa yhteistyökykyä, mutta vaikeita asioita ja vääntöjä on edessä.

*

Vasemmisto olisi valmis kiristämään isotuloisten tuloverotusta, mutta hallitusohjelmassa sovittiin, että verotusta ei kiristetä. Pienituloisimpien verotusta olemme olleet valmiita keventämään. Pienituloisten ja perusturvan varassa elävien suomalaisten verokuorma kevenee, kun perusvähennys ja työtulovähennys kunnallisverotuksessa nousevat.

Vanhan sanonnan mukaan pääomatulo on sitä, että makaa sohvalla ja saa tuloa. Ansiotuloa on se, jos saa tuloja, kun nousee sohvalta ja menee töihin.
Nyt myös pääomatulojen saajat joutuvat budjettipäätösten seurauksena kantamaan yhä painavamman korren yhteiseen kekoon. Pääomatulojen verokanta nostetaan 30 prosenttiin ja niitä ryhdytään verottamaan
progressiivisesti niin, että yli 50 000 euroa suuremmista tuloista maksetaan veroa 32 prosenttia. Lisäksi listaamattomien yritysten verottomien osinkojen ylärajaa pudotetaan kolmanneksella, 90 000 eurosta 60 000 euroon.

Myönteistä on sekin, että hallitus päätti hoitaa yhteiskunnan rakenteisiin kiinnittynyttä harmaan talouden syöpää ylimääräisellä 20 miljoonan euron sädehoidolla. Vielä hallitusneuvotteluissa harmaan talouden vastainen kamppailu oli porvaripuolueille karvas pala nieltäväksi.

*

Vasemmiston kynnyskysymys hallitukseen menolle oli perusturvan tuntuva korottaminen. Ilmoitimme, että emme anna senttiäkään tai kuukauttakaan periksi perusturvan korottamisesta. Ensi vuoden alusta työttömien peruspäiväraha ja työmarkkinatuki nousevat sadalla eurolla kuussa. Asumistukea korotetaan vastaavalla määrällä ja toimeentulotuen perusosaan tulee vähintään kuuden prosentin korotus.

Olisimme halunneet nostaa vielä enemmän erityisesti toimeentulotuen perusosaa ja poistaa työmarkkinatuesta puolison tulojen tarveharkinnan. Kaikkeen ei kuitenkaan meidän voimamme yksin riitä.

Meille oli hallitukseen menolle kynnyskysymys se, että tuloerot kaventuvat. Kun yhdistää verotuksen lisääntyvän progression ja perusturvan korottamisen, näin myös tapahtuu.

*

Minkälaisissa pelitilanteissa Vasemmisto teki sitten maaleja budjettineuvotteluissa?

Meille oli tärkeää nostaa valtiovarainministeriön esityksestä työllisyysmäärärahoja. Saimmekin työllisyysmäärärahoihin 30 miljoonan euron lisäyksen. Tästä käytetään 5 miljoonaa etsivään nuorisotyöhön ja nuorten työpajatoimintaan. Näin paljon kritisoidut nuorisopuolen leikkaukset vältettiin.

Raideliikenne saa kymmenen lisämiljoonaa ja ympäristönsuojelu 15 miljoonaa. Myönteistä on sekin, että vuokra-asuntojen rakentamiseen tulee lisää korkotukilainoja.

Kaikki kuuluivat Vasemmistoliiton avaintavoitteisiin, vaikka taso jäikin matalammaksi kuin vaadimme. Monipuoluehallituksessa yhden puolueen – isonkaan – voimat eivät yksin riitä kaikkeen. Mutta taistelu jatkuu.

*

Tärkeintä oli, että moneen tärkeään asiaan saatiin lisärahoitusta, oloissa, joissa media ja oikeistoekonomistit huutavat jo lisää leikkauksia. Usein heiltä unohtuu marssijärjestys, joka on demokratiassa hyvin selvä: virkamiehet tekevät esityksiä, mutta kansan valitsemat poliitikot päättävät.

Valitettavasti myös hallituksen oikealla laidalla leikkausvaatimusten vieteriukko ponnahtaa ulos laatikostaan tasaisin väliajoin. Leikkauksista on tullut jonkinlainen hokema, jota toistamalla talouden
ongelmien uskotaan ratkeavan.

Kotoinen oikeistomme sanoo, että Euroopan etelälaidalla on pahoja esimerkkejä siitä, kun eletään yli varojen. Näin on, mutta esimerkkejä on myös siitä, kun yhteiskuntia kuristetaan säästöillä, leikkauksilla
ja saneerauksilla yhä syvempään ahdinkoon.

Kommentteja (8)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *