Afganistanin sodan ja siihen osallistumisen on noustava vaalikeskusteluihin. Alla tiedotteeni asiasta.
—
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki haluaa, että osallistumisesta Afganistanin sotaan käydään kunnollinen keskustelu ennen kevään vaaleja. Muualla Euroopassa osallistuminen Afganistanin sotaan on ollut tärkeimpiä vaaliteemoja.
- Demokratiaan kuuluu, että myös hankalista aiheista keskustellaan. Puolueiden on kerrottava avoimesti kantansa ja perusteltava se ihmisille. Ihmetellä täytyy, millainen demokratiakäsitys on niillä, joiden mielestä jotkut asiat pitää rajata kansalaiskeskustelun ja demokratian ulkopuolelle.
Suomalaisten joukkojen jatkaminen Afganistanin sodassa aiotaan ratkaista syksyllä vaalien jälkeen. Vasemmiston vaaliohjelmassa vaaditaan Suomen joukkojen pois vetämistä ja korvaamista siviilioperaatiolla, eikä Vasemmisto hyväksy muiden puolueiden taktiikkaa mennä vaaleihin sammutetuin lyhdyin.
- Vaikka kritiikki yritetään vaientaa, emme suostu olemaan hiljaa. Afganistanin operaatio ajautuu yhä syvempään umpikujaan, kun sisällissotaa kiihdytetään ja siviiliapu jää näennäiseksi. Suomen ei pidä mennä yhä syvemmälle Yhdysvaltain johtamaan ja Natomaiden käymään osuuteen sodassa, joka kasvattaa siviiliuhrien määrää ja siirtää ratkaisua kauemmaksi.
Afganistan, Nato ja moraalikato
Nykyisten sotien ja erityisesti miehityssotien perusteluissa mainitaan usein ne jalot tarkoitusperät, joiden vuoksi sotaan ja erityisesti miehityssotaan on ryhdytty: “rauhaan pakottaminen”, “kriisin hallinta” ja “ihmisoikeudet” ovat kuuluneet jo pitkään tähän hyvien tarkoitusten luotteloon. Mutta pyhittääkö tarkoitus jälleen keinot, kuten se on tehnyt monen monissa sodissa aiemminkin?
Afganistanistanin miehityssodassa ihmioikeuskysymykset ovat heränneet julkisuuteen erityisesti siinä mielessä, että “naisen asema Afganistanissa on kansainvälisissä vertailuissa heikoimpia maailmassa”. Afganistanissa sanotaan toimivan myös “Afganistanin riippumaton ihmisoikeiskomission”, jonka jalona päätavoitteena on naisten ja lasten oikeuksien parantaminen ja ihmisoikeuskoulutus.
Mielestäni on erittäin hyvä, että tällainen ihmisoikeuskomissio on olemassa ja että se saa erittäin vankan sijan maassa, missä talebanien, muiden kapinnallisten ja miehityssotajoukkkojen jalkoihin jauhautuu parisen tuhatta siviiliä vuosittain: lapsia, naisia, äitejä, isiä, mummoja ja vaareja.
Mutta voiko ihmisoikeuskomissio olla “riippumaton”, jos se sekoitetaan mukaan vaikkapa Naton Isaf-operaatioon?
Ratsastaako silloin Isaf tällä ihmisoikeuskomissiolla miehityssodan satulassa, joka on ihmisoikeuksilla pehmitetty? Voidaanko näin ollen tällä komissiolla häivyttää kaikki ne sadat ja tuhannet vuotuiset siviiliuhrit, joita tämä miehityssota säännön mukaisesti ja jatkuvasti tuottaa?
Muistetaan tässäkin se Punaisen Ristinkin esiin nostama humanitaarisen oikeuden mukainen sotarikosluettelo, jonka osina luetellaan muunmuassa a) hyökkäysten kohdistaminen siviiliväestöön, b) kidutus tai epäinhimmillinen kohtelu, c) kiellettyjen aseiden ja sotamenetelmien käyttö ja d) julkisen tai yksityisen omaisuuden ryöstäminen, muutamia siis mainitakseni.
“Sotilaallinen kriisinhallinta” on moraalin yllä roikkuva Damokleen miekka erityisesti silloin, kun lähtökohtana on ollut maahan tunkeutuminen, nukkehallituksen perustaminen ja sisällissodan käynnistäminen pitkäksi prosessiksi, kuten Afganistanin miehityksen laita on.
On kuitenkin olemassa mahdollisuus korjata tekemisiä ainakin joiltakin osin. Tapettuja siviilejä, vauvasta vaariin, ei tietenkään voi millään korvata, mutta oikeutta tässäkin voidaan jakaa: tämä oikeus voidaan saada ainakin jollain tavalla toteutumaan vaikkapa Haagin sotarikostuomioistuimessa, jonne sodan kaikki osapuolet on syytä ajan myötä passittaa.
Lisäksi tuo koko nykyinen operaatio on muutettava kansainväliseksi solidaarisuusohjelmaksi, missä siviilikriisinhallinta ja humanitaarinen apu näyttelevät pääosaa. Nythän pääosaa näyttelee “sotilaallinen kriisinhallinta” myös Suomen osalta. Kuitenkin maamme osalta on olemassa 14 kohtainen hanke, joka ei sisällä enää tuota kallista sotilaallista puolta lainkaan. Sen kustannuksetkin on jo arvioitu vuosiksi 2011 – 2013 runsaat 20 000 000 ¤ vuosittain. Sotilaalliset kustannuksethan ovat selvästikin kaksinkertaiset, koska tappaminen on aina kalliimpaa kuin hyvänteko.
Näin Suomi kantaisi kansainvälisen vastuunsakin ilman Natoa ja moraalikatoa!
28.01.2011 klo 12:57