eipä muuta kun tekemään sitä politiikkaa ja muuttamaan asioita.verbaalinen media tuherointi kyllästyttää jo kansalaisia.luvalla sanoen en usko poliitisten joulupukkien olemassa oloon,vanha väite pitää todennäköisesti nytkin paikkansa.;ei kaikkea voi saada mitä haluaa.mutta,toivo on siitä kumma asia että se ei periksi anna.toivon arhinmäen näkemyksille laajaa ja kestävää kannatusta.

Kiitos kirjoituksesta! Herätteikäs argumentointi vaihtoehtojen puolesta ja Pentikäisen totuuskäsitystä vastaan myötäilee pitkälti omia ajatuksiani. Samoin monien muidenkin. Harmi, että taloudellinen toisinajattelu leimataan populistiseksi ja merkityksettömäksi dissidentismiksi.

Puolueen nimi on tietääkseni Vasemmistoliitto, ja se perustettiin vuonna 1990. Perustamiselle oli lukuisia hyviä syitä, kuten kommunistien sisäiset riidat ja toisaalta muuttuva maailmanpoliitiikka. Onko Vasemmistoliitto epäonnistunut hankkeessaan, kun nyt pitäisi taas saada pöytä tyhjäksi uudella nimellä – vai korostaako pelkkä “Vasemmisto” tietynlaista järjenjuoksun yhdenmukaisuutta ja yhden vaihtoehdon politiikkaa? Saisiko ydinvoimaa kannattava, verotuksen progression kiristämistä vastustava edustaja istua Vasemmistossa?

Hyvä avaus verokeskustelulle.

Oletko perehtynyt Kati Peltolan opukseen “Reilu verokirja”? Itse koetan metsästää sitä käsiini mahdollisimman pian.

Hyvää Joulua Sinulle!

Työ mukana kaikessa

“Jo muinaiset roomalaiset … ” on sanontana ehkä tuttu, mutta kuvastanee osaltaan jonkin asian historiallista pysyvyyttä ja ikää nyt kuitenkin.

Jos nyt syleilisimme hetken koko universumin laajuisesti tuota työasiaa, voidaan huomata tämän liittyvän olennaisena osana koko maailmankaikkeuden muutokseen ja kehitykseen aina alkuräjähdyksestä tähän päivään. Ilman työtä eivät edes aineen perushiukkaset ole syntyneet. Olemme itse asiassa äärettömän suuren työkoneen sisässä ja sen osasia me ihmisetkin, vaikka tällainen pelkistys saattaa toisaalta tuntua peräti mekanistiselta ja siinä mielessä nihiloivalta aatostelulta.

Mutta kun asiaa tutkitaan aineen ja energian evoluution valossa, voidaan todeta ainakin seuraavaa: alun ääretön “kuumuus” tuotti työn kautta alkeishiukkaset vuorovaikutuksineen ja energiakenttineen. Näistä työn kautta muodostuivat ensimmäiset näkyvän aineen peruspartikkelit, atomit. Ja atomeista työn kautta ainekasaumia, tähtiä, mustia aukkoja, kvasaareita ja galakseja, joiden uumenissa tai äärellä työ työsti uusia raskaampia alkuaineita ja näiden yhdistelmiä, molekyylejä.

Ainekasaumat moninaistuivat työn kautta niin, että tähtien ja galaksien joukkoihin muotoutuivat vähitellen myös toisen ja kolmannen polven tähtien omavalottomat ainekasaumat, muumuassa planeetat.

Maa-planeetan koostumuksesta tiedämme, että muumunuassa planeetoilla aineen evoluutio jatkoi muutostyötään: syntyivät yhä monimutkaisemmat molekyylit ja niiden vuorovaikutusjärjestelmät takaisinkytekentöineen ja monistumisineen. Tämä muutos- ja kehitystyö tuotti ensimmäiset elämän perusainekset, aminohapot, proteiinit ja vihdoin myös ribonukleiini- ja deoksiribonukleiinihapot nuo RNA- ja DNA-molekyylit.

Ja vihdoin syntyivät muutama miljardi vuotta sitten Telluksen ensimmäiset peruselämän muodot pro- ja eukaryoottisoluineen. Hitaan mutta erittäin sinnikkään työn tuloksena planeetta Maan vesistöihin ja maan uumeniin tämä evoluutiotyö tuotti myös ensimmäiset monisoluiset eliöt, joista mekin kannamme kehossamme omat evoluutiohistorialliset jäänteemme.

Niin sitten Maa sai vähitellen työn kautta miljardimuotoisen eliöstönsä, jotka eliöt ovat monella tavalla elimellisestikin vuorovaikutussitein kytketyt toisiinsa. Tässä jakuvasti vellovassa faunassa sikisivät vähittellen myös nisäkkäiksi kutsutut oliot, joista evoluutiotyö tuotti vähitellen myös ihmisten suvun, tuon vain muutaman miljoonan vuoden takaisen “uutuustuotteen”.

Kaikessa tässä olioiden evoluutissa on työ näytellyt ihan keskeisintä roolia, jopa niin, että elämän ensiaskeleetkin otettiin vakavissa työn merkeissä: elämän perusyksiköt alkoivat itse tehdä työtä oman muutoksensa ja kehityksensä ylläpitämiseksi. Työstä tuli kuin tulikin osa elämää, voidaan sanoa jopa elämisen perusta.

Ihmisten suvussa työ ja sen merkitys on vain moninaistuntunut ja korostunut alkaen Etelän-apinasta, Homo erectuksen ja Homo heidelbergensiksen kautta aina Homo sapiensin lajeihin, joista me nyt sitten olemme se viimeisin vielä elossa ja monisäikeistä työtänsä tekevä ihmislaji.

Aivan keskeiseen asemaan tässä nykyihmiseksi kehittymisessä näyttäisi muodostuneen ulkoisen energian lähteiden käytön oppiminen. Kemiallisella tulella ja sen eri käyttömuodoilla (lämmön ja valon mahdollistama työ) on ollut mitä ilmeisimmin hyvin perustava evolutiivinen vaikutuksensa koko ihmislajin evoluutiossa. Eikä tässä vähiten keittotaidolla ole omaa osuuttaan. Näyttäisi jopa olevan niin, että tämä “keittiökemia” teki meistä ihmisiä sanan perimmäisessä merkityksessään.

Mutta tuo tulella kypsentämisen oppiminen loi mitä ilmeisimmin myös ensimmäiset pysyvät askeleet kohden yhteiskunallista työnjakoa. Tosin tässä työnajossa näyttäisi tapahuneen samalla myös jako miesten ja naisten kesken: syntyi kaiketi ensin sukupuoleen perustuva työnjako.

Siis ihmiskunnan yleisessä työnajossa näyttäisi tapahtuneen sukupuoleen perustuva työnjako miesten ja naisten kesken ja perustana tässä näyttäisi olevan tulella kypsennetyn ruoan keittotaidon oppiminen ja omaksuminen.

Näin ollen työ, tässä nimen omaisessa tapauksessa voidaan puhua keittotaidon tuottamasta työstä eli kokkaamisesta, liittyy jo varhaisilta yhteiskunnallisilta juuriltaan yksilön että yhteyskunnallisen elämän ylläpitämisen ja kehityksen perustoihin. Myös työnjako omaa nämä varhaiset juurensa elämisen perustan ylläpitoon ja kehitykseen.

Työn ja työnjaon moninaistuminen ovat luoneet samalla perustan työn arvon muodustumiseen yhteiskunnallisenakin ilmiönä. Arvon kasautumisen kautta ollaan päästy vähitellen myös erilaisiin työn arvon tuotantosuhteisiin ja valtatekijöihin.

Nykyinen Suomessakin pääasiassa kapitalismiin pohjautuva tuotantosuhteiden verkosto on luonut tälle tuotantosuhteelle tyypillisen valtasuhteiston: työn tekijän asema tässä vuorovaikutusten suhdeverkostossa on tuotantovälineiden omistajiin nähden alisteinen.

Kun työn tuottaja, työläinen eli työntekijä on peruskapitalismissa erotettu tuotantovälineiden omistuksen avulla työn kokonaisarvon tuotoksesta eli tuloksesta, hallitsee omistava luokka pohjimmiltaan koko tuota tuotantoprosessia.

On siis käynyt niin, että ihminen, tämä “suuri keittiömestari” on työnjaon evoluutiossa kehittänyt arvon muodostuksen kautta itselleen antiteesin: “suuren keittiömestarin” tuotteet ovat valuneet omistuksen “taivaallisen lain” mukaan omistajalle. Näin tuo “suuri keittiömestari” on ainakin osittain jäänyt nuolemaan näppejään kapitalistiluokan loisiessa “suuren keittiömestarin” tuottamien “muhevien liha-annosten” mahdollistaman arvon kasaamisen ja hallitsemisen parissa.

Nyt kun tuota työasiaa katsotaan tällaisen pitkän evoluution kautta, ei voi kuin hämmästellä, miksi työstä ja sen arvosta ihmisenkin perustekijänä ei vaahdota enempää. Työn ja työntekijän puolestahan meidän tulisi edelleenkin taistella niin, että työelämä kaikkinensa palautetaan takaisin “suuren keittiömestarin” perushallintaan eli työelämä demokratisoidaan perusjuuriaan myöten. “Omistajavalta” on siis samalla palautettava työntekijän eli “suuren keittiömestarin” haltuun.