Hei Paavo!

Mitä helsinkiläinen vanhempi toivoo päättäjiltään ja virkamiehiltään? Sitä, että he pitäisivät kiinni lupauksistaan taata lapsille turvallinen kasvuympäristö. Sitä, että he painottaisivat päätöksiä tehdessään lapsen etua ja takaisivat pienille koululaisille turvallisen oppimisympäristön sekä pääsyn omaan lähikouluun. Sitä, että he huolehtisivat pientenkin koululaisten edusta sekä ottaisivat huomioon paikalliset olosuhteet turvaten lapsen omaa elämänhallintaa. Ja sitä, että he suhtautuisivat tosissaan lasten ja nuorten syrjäytymisuhkaan turvaverkkojen pettäessä pirstoutuneen peruskouluajan pyörteissä.

Kirjoitan Teille huolestuneena Herttoniemen koulun kohtalosta. Haluan Teidän harkitsevan huolellisesti koulumme tulevaisuutta ottaen huomioon seuraavat perustelut lakkauttamista vastaan:

Me herttoniemeläiset uskomme vakaasti lapsiperheiden säilymiseen ja lisääntymiseen alueellamme. Herttoniemi on lapsiperheille hyvin houkutteleva asuinpaikka aivan keskustan tuntumassa äärimmäisen hyvien liikenneyhteyksien päässä, mutta toisaalta mahdollisimman hyvien ulkoilu- ja luontoalueiden äärellä. Asuntojen hinnat ovat helsinkiläisittäin kohtuulliset ja menossa on sukupolvenvaihdos, jossa suuremmat perheasunnot lähitulevaisuudessa siirtyvät yhden tai kahden henkilön talouksilta lapsiperheille. Esimerkkinä mainittakoon oma taloyhtiömme, jonka kahdestatoista (neliöistä ja viisiöistä koostuvista) huoneistoista vain kahdessa asuu lapsiperhe (yht. 6 lasta!) muiden asuntojen ollessa suurimmaksi osaksi alkuperäisten (nyt jo vanhusten) käytössä. Itse sinnikkäästi asuimme neljä vuotta kolmiossa kolmen lapsen kanssa suurempaa asuntoa odotellessa, ja entiseen kolmioommekin muutti 2-lapsinen perhe! Herttoniemeen muutetaankin pääsääntöisesti nimenomaan hyvän ja lähellä sijaitsevan koulun sekä turvalliseksi koetun asuinympäristön vuoksi.

Herttoniemi on hyvin kylämäinen kantakaupungissa sijaitseva ”vanha lähiö”, jossa niin vanhemmat kuin lapsetkin tuntevat tai vähintään tietävät toisensa. Lapset ovat varttuneet päiväkodin ja leikkipuiston ympäristössä, minkä seurauksena alueella on mm. vahva yhteishenki turvallisine verkostoineen. Koulussa ei esiinny vakavaa kiusaamista, koulussa ei hajoiteta / sotketa koulun rakenteita, eli ilkivalta puuttuu vahvan sosiaalisen kontrollin ansiosta. Koulu on malliesimerkki toimivasta sosiaalisesta ja pedagogisesta kokonaisuudesta, joita Helsingissä on valitettavan vähän! Kun jossain kerrankin menee hyvin ja koulussa viihdytään, ja koulusta välitetään, mitä järkeä olisi lakkauttaa toimiva koulu! Koulu kaipaa peruskorjausta, mutta missään nimessä se ei ole ränsistynyt! Oppilasmäärien säilymiseen ja kasvuunkin luotamme täysin. Täältä pois muuttaneista ystävistämme monet hakevat uudelleen kotia Herttoniemestä. Toivon opetusviraston ja päättäjien ottavan huomioon myös kouluverkkotarkastuksen valmistelussa unohdetut vanhan ostoskeskuksen paikalle rakennettavat talot ja niiden myötä lisääntyvän oppilasmäärän!

Kolmas tärkeä peruste koulun puolesta on se, että Herttoniemessä toimii erittäin hyvin kolme erillistä iltapäivähoitopaikkaa pienille koululaisille: Leikkipuisto Herttoniemi, Herttoniemen seurakunta ja itse Herttoniemen koulu. Iltapäivähoitopaikat sijaitsevat Herttoniemen alueella erinomaisilla paikoilla. Leikkipuisto ja kirkko ovat päiväkodin vieressä ja koulu palvelee pitkulaisen Herttoniemen toisen pään koululaisia. Huomioitavaa on myös se, että leikkipuiston avoimeen ”hoitoon” pääsevät myös 1-2-luokkalaisia vanhemmatkin koululaiset, joiden ei tarvitse yksin mennä koulun jälkeen mahdollisesti tyhjään kotiin. Vähän vaikea kuvitella, että koulun lakkauttamisen jälkeen iltapäivätoiminta pysyisi Herttoniemen alueella näin laadukkaana ja laajana lasten vaeltaessa edestakaisin Herttoniemen toisesta päästä kouluun, iltapäiväkerhoon ja taas takaisin kotiin!

Suunnitelmat löytää pienille eka- ja tokaluokkalaisille tiloja Herttoniemen alueelta tuntuu mahdottomalta toteuttaa käytännössä. Päiväkodin muutaman vuoden takaisen remontin yhteydessä sosiaalivirasto yritti sinnikkäästi löytää lapsiryhmille soveltuvia tiloja, mutta niitä ei yksinkertaisesti löytynyt! Esikoisemme vietti esikouluvuotensa kerrostaloasunnossa, mikä varsin hyvin sopi vielä esikoululaisille, mutta ei riitä suurelle määrälle alaluokkalaisia! Tämän lisäksi on hullunkurista ajatella, että 3-6-luokkalaisia sijoitettaisiin sinne sun tänne, kun meillä on koulu ja siinä opetukseen parhaiten soveltuvat tilat! Kaupunkilaisjärjellä ajateltuna luulisi kaupungin taloudenkin kannalta olevan järkevämpää pitää oppilaat kaupungin omissa tiloissa, kuin ryhtyä maksamaan kalliita vuokria ulkopuolisilta vuokratuista tiloista. Säästöjä tuskin syntyisi kovinkaan paljon, kun tilat täytyisi muuttaa ja remontoida asianmukaiselle tasolle. Miksei saman tien remontoida koulua omille oppilailleen? Tämän lisäksi me vanhemmat vaadimme opetussuunnitelman noudattamista siten, että myös pienten koululaisten oikeus laadukkaaseen taito- ja taideaineiden sekä liikunnan opetukseen toteutuu. Puutteellisten tilojen vuokrauksella ei näitä oikeuksia kunnioiteta! Myös välituntien turvallinen ja virikkeellinen viettomahdollisuus on taattava kaikille koululaisille, ja parhaiten se onnistuu oman koulun pihalla.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, perusteena koulumme lakkauttamista vastaan esitän ihmettelyni koululaisten turvallisuudesta koulumatkojen aikana. Jokainen vanhempi tietää, että jo yksikin ”ison” tien ylitys on jokapäiväinen huolenaihe pienen koululaisen kohdalla. Itse joudun pian miettimään kolmen pienen koululaisen päivittäistä pärjäämistä liikenteen seassa. En todellakaan halua, että lapseni joutuisivat kulkemaan useamman ison tien ylitse kolminkertaistuvalla (!) koulumatkalla. Enkä myöskään halua, että nyt esitettävien suunnitelmien mukaan lapseni joutuisivat käymään ala-asteen jopa kolmessa (!) eri osoitteessa ja opettelemaan aina uudelleen kunkin koulumatkan vaaranpaikat. Lasten turvallisuudesta säästäminen on järjetöntä. Tällä hetkellä esim. Herttoniemen metro- ja bussiaseman liikenne on erittäin runsasta ja hektistä. Liikenne tulee vain lisääntymään Itäväylän uuden rampin valmistuttua, eikä opetusviraston tavoite turvallisesta koulumatkasta voi millään toteutua, jos pienet koululaiset suunnitellaan sijoitettavaksi aseman lähistölle.

Ystävällisin terveisin,

Minna Lintinen
helsinkiläinen vuodesta 1990
kolmen lapsen äiti
kaksi vuotta opettajantyötä takana

Kolumnit

Oppositiolla on hyvät johtajat

KARI HOKKANEN torstai 12.04.2007

Kiirastorstain A-talkissa keskusteli neljä oppositiojohtajaa eli yksi jokaisesta hallituksen ulkopuolelle jäävästä puolueesta. SDP:stä ja perussuomalaisista oli puheenjohtaja. KD:tä edusti kokenut konkari Bjarne Kallis, vasemmistoliittoa nuori varapuheenjohtaja Paavo Arhinmäki.

Vanhasen II hallituksella ei tule olemaan helppoa. Oppositiolla on päteviä sanavalmiita johtajia.

Vaalikaudella 2007-11 jokaisella hallituspuolueella on oma vastustajansa oppositiossa. Kukin tietää, mihin rintamakohtaan kannattaa erityisesti iskeä.

* * *

SDP ja kokoomus valitsivat toisensa päävastustajiksi pian sinipunayhteistyön päätyttyä. On pieni ihme, kuinka nopeasti kokoomus ja SDP, jotka Lipposen hallituksissa tekivät tiivistä yhteistyötä, vieraantuivat toisistaan.

Lipposen vaihtuminen Heinäluomaksi vaikutti paljon. Lipponen oli vanhemmiten oikeistolaistunut ja konservatiivistunut, eivätkä hänen mielipiteensä juuri Niinistöstä poikenneet enempää talous- kuin varsinkaan ulkopolitiikassa. Heinäluoma on SAK:lainen, jolle porvarikapitalisti on vastapuoli. Kun SDP:n ilme vaihtui monta piirua punaisemmaksi, kokoomuksen oli helppo kääntää tykkinsä.

Se että kokoomuksesta tuli vaalien suurin voittaja ja SDP:stä suurin häviäjä ei tarkoita sitä, että ääniä olisi siirtynyt erityisen paljon juuri demareilta kokoomukselle. Kokoomus voitti äänestysprosentin yleisestä laskusta ja omiensa noususta, aika paljon keskustaltakin sekä monta paikkaa hyvällä onnella.

Mutta se on varmaa, että juuri kokoomus on se, jota suurin oppositiopuolue röykyttää, oman uskottavuutensakin tähden. SDP:n on todistettava olevansa vasemmistopuolue. Sen vastustajan on oltava oikeistopuolue.

SDP tähtää vaalivoittoon, jonka jälkeen se korvaa hallituksessa kokoomuksen. Ainakin siltä pitää oppositiopolitiikan näyttää.

* * *

 Heinäluoma ei ollut vielä oikein kotonaan oppositiojohtajien joukossa. Valtiovarainministeri ei hetkessä muutu populistiksi, joka vaatii hintaa miettimättä hallitukselta kaikkea hyvää kansalle.

 Muilta sen sijaan se sujui.

Kommunistien ja vennamolaisten perillisillä on tosi hyvät johtajat, eikä uskontopuolueellakaan ole valittamista. T

imo Soini on Vennamojen veroinen verbaalikko. "Vihreillä on kasvissyöjän kidukset, niille käy mikä tahansa", Soini lohkaisi. Soini ei pilkkaa vihreitä siksi, että tavoittelisi sieltä ääniä, vaan siksi, että hänen äänestäjänsä ovat mahdollisimman kaukana vihreistä. Soinin pääkohde on hallituksessa keskusta. Myös suurin oppositiopuolue saa pitää varansa.

Kunnallisvaaleihin on enää puolitoista vuotta. Ne ovat kova haaste molemmille punamultapuolueille, ei pelkästään hallitusvastuuta kantavalle.

* * *

SDP saa kovan vastuksen myös vasemmistoliitosta. Ei sen kesystä "korhoslaisesta" siivestä, joka kaipaa paluuta ministerisosialismiin demarien apulaisina, vaan nuorkommunismista, jota personoi helsinkiläinen kunnallispoliitikko, kovasanainen ja -ilmeinen Paavo Arhinmäki.

Nuorella Arhinmäellä ei ole kiirettä apuministeriksi.

Hän haluaa kasvattaa kannatusta. Vasemmistoliiton järeimpien iskujen kohde ovat vihreät. Vihreissä on paljon entisiä kommunisteja. Hallitusvastuu porvarien kanssa avaa ilkeästi vihreiden vasemman siiven Arhinmäen tapaiselle hyökkääjälle, joka on jo Helsingin kunnallispolitiikassa päässyt vauhtiin.

"Vihreät istuvat kokoomuksen sylissä", on Arhinmäen slogaani. Vihreiltä on otettavissa ääniä vasemmalle jo kunnallisvaaleissa.

Ennustan vasemmistoliiton vaihtavan taas pian puheenjohtajaa. Siimes oli ei-sosialistinen välivaihe, Korhonen ei-kommunistinen. Samoin kuin kansallispopulismi voi Suomessa menestyä vain vennamolaisena, ei demareista ja vihreistä vasemmalle sijoittuva puolue voi pärjätä ilman SKP-SKDL:n aatteellis-asenteellista perintöä. Arhinmäellä sitä on.

* * *

Katkerimpia oppositioon jäännistään olivat kristillisdemokraatit. Olen Kalliksen ja Räsäsen kanssa samaa mieltä siitä, että asiatasolla he olisivat kuuluneet hallituksen täydennykseksi paremmin kuin vihreät. Ymmärrän kuitenkin Vanhasen ratkaisun.

KD on oppositiopuolueista harmittomin, eikä sen kannatus juuri vaihtele, olipa se hallituksessa tai oppositiossa. Kenen kimppuun oppositiojoukkueessa KD hyökkää?

Ehkäpä RKP:n. Varsinkin Pohjanmaalla puolueet kilpailevat samoista äänestäjistä. "Kallis voi käydä kalliiksi", sanoi Ole Norrback jo 80-luvulla.

Niin kalliiksi KD ei RKP:lle ole käynyt kuin kielipuolueessa pelättiin, mutta on se pysyvästi Vaasan vaalipiirin neljännen paikan vaarantanut.

Kolumni

kari.hokkanen@ilkka.fi

Iso-Britannia on tosiaan esimerkki siitä, mihin suuntaan asioiden ei pitäisi mennä. Lisäisin listaan myös julkisten palveluiden alasajon.

Ydinvoiman lisärakentaminen ei ainakaan noussut kynnyskysymykseksi vihreille. Ympäristöverotusta hallitusohjelmassa on sentään luvattu korottaa. Saa nähdä miten tällekin käy.

Ilman pienintäkään vahingoniloa ketään kohtaan väitän, että tälle hallitukselle tulee vielä tukalat oltavat. Kokoomuslaiset ja vihreät voivat vielä jonkin aikaa varjella jakkupukuisten virkanaisten ja siloposkikylterien muodostamaa äänestäjäjoukkoaan niiltä toimenpiteiltä, joilla maan tuottavuus saadaan nousuun. Jossain vaiheessa jonkun on herättävä, ja toteutettava ne melko maalaisjärjenkin edellyttämät toimenpiteet, jotka R.Sailas, Pekkarinen sekä Korkman ovat jo esitelleetkin. Suomalaisten on taas totuttava tekemään sellaistakin työtä, jossa paska haisee ja rakkoja tulee käsiin. Muuten jäävät vanhukset hoitamatta vanhainkodeissa, tiet ja rakennukset järkevään hintaan rakentamatta ja lapset ilman kouluopetusta! Ainoa jota varjellaan realiteeteiltä ovat landepaukut, joille keskustalaiset järkkäsivät tukiaisautomaatista lisää fyrkkaa tuottamattoman työn tukemiseen – tavallista työtä tekevien kustannuksella.

Pinewood: Soininvaara on tosiaan sanonut noin. Ja Sauli Niinistö on sanonut olevansa työväen presidentti, Kokoomukselle vastakkainasettelun aika on ohi ja he ovat välittävä ja ihmisläheinen puolue.

Kannattaa ehkä kuitenkin katsoa puolueiden poliittisia päätöksiä ja linjauksia, kuin mukavia sanontoja. Vihreät on toteuttanut varsin kokoomuslaista/oikeistolaista politiikkaa, etenkin kaupunginvaltuustossa. Myös muussa politiikassa, erityisesti talouspoliittisissa linjauksissa, vihreät eivät ole vasemmalla tai "edessä" – vaan täysin oikealla Kokoomuksen kanssa.

Ja se on minusta huolestuttavaa, varsinkin jos jotkut luulevat vihreitä "heikomman puolella" olevaksi puolueeksi. Ilman kummenpia nurinoita Vihreät hyväksyivät tämänkin, varsin oikeistolaisen ja ainoastaan Elinkeinoelämää suosivan hallitusohjelman. Ydinvoima kysymyskään ei ollut vihreille järin tärkeä.